Historia
Viipurin sanomissa 9.12.1890 julkaistusta uutisesta ilmenee, että tuolloin vielä nimetön ”teollisuuden ja liikkeenharjoittajien klupi” oli perusteilla ”toimimaan kansallisessa hengessä kaupungin käsityöläisten ja liikkeenharjoittajien piirissä”.
13.1.1891 kello 8 ip. pidettiin ”klupin” perustava kokous Viipurissa. Läsnä oli kolmisenkymmentä henkilöä. Seuran perustivat Viipurin suomenmieliset liikemiehet toimimaan kansallisessa hengessä kaupungin käsityöläisten ja liikkeenharjoittajain piirissä.
Alla on kerrottu tarkemmin Seuran historian mielenkiintoisista vaiheista.
Seuran historiasta on tehty historiateos “Veljet Viipurista” , jonka kirjoitti Seppo Tamminen seuran 125-vuotisjuhlavuonna 2016. Pääset tutustumaan siihen tästä: https://pamaus.fi/books/www_Pamaus_125v_SMALL.pdf Kirjaa saa ostaa Seuran toimihenkilöiltä.
Pamaus-Seura, Viipurin suomalainen voimakeskus
Hovioikeuden presidentti Heikki Mälkki on Pamaus-Seuran kunniapuheenjohtaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Historiasivut perustuvat Studia Wiburgensia –esitelmään, jonka hän piti Torkkelin Killan järjestämässä tilaisuudessa 28.2.2000:
Pamaus-Seura, viralliselta nimeltään Teollisuuden- ja liikkeen harjoittajain Seura Pamaus, on nyt jo 109 vuoden ikään ehtinyt viipurilaisyhteisö. Se lienee ainakin nimeltään tuttu useimmille karjalaisille. Seuran värikkäästä ja monivaiheisesta historiasta kertovat pääpiirteissään viisi sotien jälkeen julkaistua juhlakirjaa, mutta yhtenäistä tutkimusta sen vaiheista ei ole ainakaan vielä toistaiseksi suoritettu. Siinä olisikin omat vaikeutensa, sillä seuran arkistolaatikot katosivat kesällä 1944 evakuointimatkalla Viipurista. Kun nuo pääasiassa seuran jäsenten käyttöön tarkoitetut historiikitkin ovat meistä useimmille tuntemattomia, on Torkkelin Kilta katsonut aiheelliseksi ottaa tämän arvostetun luentosarjan osaksi yleisluonteisen katsauksen Pamaus-Seuran vaiheisiin sen Viipurin kautena eli vuosina 1891-1944.
Alla on tarkasteltu lyhyesti seuran vaiheita, pääset lukemaan lisää aiheesta klikkaamalla osion otsikkoa tai oikean reunan sisällysluetteloa.
Seuran perustamisen taustaa
1800-luvun loppupuolen tieteellis-tekninen kehitys, teollinen vallankumous ja parantuneet kansainväliset yhteydet mullistavat ihmisten aineelliset elinolot. Teollistumiskehityksestä ja taloudellisesta kasvusta johtuneet elinolojen muutokset sekä kansallisen tietoisuuden vahvistuminen vaikuttavat maan vilkkaimman kauppakaupunki Viipurin kehitykseen.
Seuran Perustaminen
Viipurin Sanomissa 9.12.1890 julkaistusta uutisesta ilmenee, että tuolloin vielä nimetön ”teollisuuden ja liikkeenharjoittajain klupi” oli tarkoitettu ”toimimaan kansallisessa hengessä kaupungin käsityöläisten ja liikkeenharjoittajain piirissä”.
Mukana Viipurin kunnalliselämässä
Pamaus-Seuran toiminta kunnalliselämän kehittämiseksi oli erittäin vilkasta. Ensi vuosinaan Pamaus oli yhteistoiminnassa Viipurin Suomalaisen Klubin sekä sortovuosiin ja suurlakkoon asti myös Viipurin Työväenyhdistyksen kanssa. Seura teki vuonna 1891 ehdotuksen ääniasteikon alentamisesta kunnallisvaaleissa ja ryhtyi vuonna 1896 toimimaan mies ja ääni periaatteen puolesta valtiollisissa vaaleissa, mutta vielä silloin heikoin tuloksin.
Klubitoimintaa
Seura sai käyttöönsä huoneiston Sellgrenin talosta Salakkalahdenkadun ja silloisen Fredrikin-, myöhemmän Tawastiankadun kulmassa. Merkittävä vaihe klubielämässä oli oman talon hankkiminen seuran käyttöön. Seura osti 1917 silloisen Pajakadun, myöhemmän Kurjenkadun varrella olleen puutalon, joka perusteellisesti uudistettuna ja korjattuna lienee vihitty käyttöönsä seuran 30-vuotisjuhlien yhteydessä 1921. Tästä klubihuoneistosta tuli vilkkaan kerhotoiminnan keskus.
Esitelmäperinne
Vuonna 1905 seuran jäsen rakennusmestari Aleksander Isaksson, erittäin ansioitunut kunnallismies, palokuntamies ja työväentalonkin suunnittelija, teki ehdotuksen, että seura toimeenpanisi kokouksissaan esitelmiä ”teollisuutta ja liikettä koskevilta aloilta sekä muistakin yleistä laatua olevista asioista”.
Suomalaisia sivistysharrastuksia
Jo ensimmäisenä vuotena perustettiin Pamaukseen puhujaseura ja lauluseura, mutta niiden toiminta näyttäisi jääneen vähäiseksi. Lauluseurayritys uudistettiin vielä 1908 ja seuran keskuudessa saatiinkin vuosiksi 1908–1910 toimimaan mieskuoro. Sitä johtivat Emil Sivori ja hänen jälkeensä Oskari Tilli, molemmat ansioituneita viipurilaisia musiikin ammattilaisia.
Lahjoitusrahastot
Ensimmäinen Pamauksen lahjoitusrahasto syntyi 1912, jolloin Juho Lallukka lahjoitti seuralle 60-vuotispäivänsä merkeissä, paitsi määräsumman seuran rakennusrahastoon, kolmen vuoden aikana yhteensä 9 000 markkaa eli vuoden 2011 rahassa noin 32 000 euroa stipendirahastoiksi nuorten teollisuuden- ja liikkeenharjoittajien opintomatkoja varten.
Taidekokoelma
Viipurin-kauden aikana hankittiin Pamauksen klubihuoneistoon joukko taideteoksia, joista pääosa saatiin pelastetuksi tuholta. Taidekokoelmaan kuului ja kuuluu edelleen useita puheenjohtajien muotokuvia, joista arvokkaimpana on pidetty Eero Järnefeltin 1915 maalamaa Juho Lallukan muotokuvaa. Erinomaisia ovat myös Eero Snellmanin William Otsakorven muotokuva vuodelta 19236, Emil Rautalan M.A. Wilskan muotokuva vuodelta 1941 ja M. Kuutolan Wilhelm Porthanin muotokuva.
Pamaus-seura elää ja on voimissaan
2020-luvulle tultaessa seura elää ja on voimissaan. Sen jäsenmäärä on jo noin 600.