Musiikin juhlaa Wiipuris

 

Syyskuun kuukausikokouksessa Reijo Pajamo esitteli teoksensa Musiikin juhlaa Wiipuris.

 

KIRJAESITTELY
Reijo Pajamo: Musiikin juhlaa Wiipuris

Tasan kymmenen vuotta sitten pidin täällä Pamaus-seuran lokakuun kokouksessa 2008 esitelmän aiheesta ”Viipuri musiikkikaupunkina”. Seuran silloinen puheenjohtaja Pekka Pinomaa kysyi esitelmän jälkeen: Kiinnostaisiko laajentaa esitelmä kirjaksi, koska Viipurin musiikkielämän historia on vielä kirjoittamatta.

Vastattuani myöntävästi aloitin aineiston kokoamisen, mikä tarkoitti Viipurissa ilmestyneiden sanomalehtien läpikäyntiä. Varsinainen kirjoitusvaihe käynnistyi  2015.

Viime toukokuussa ilmestyi 416-sivuinen kirja Musiikin juhlaa Wiipuris, mikä on ensimmäinen kokonaisesitys Viipurin musiikkielämän värikkäistä vaiheista lähtien keskiajan luostarimusiikista ja päätyen viime sotavuosiin.

Seuraavassa muutama poiminta kirjan sivuilta.

Ensimmäinen merkittävä vaihe Viipurin musiikkielämässä alkoi vuonna 1856, jolloin Viipurin Behmin koulun musiikinopettajaksi tuli 21-vuotias  nuorukainen, saksalainen Rikhard Faltin. Hänellä oli unelma, jonka toteuttamiseksi hän kokosi orkesterin. Jousisoittajat hän sai säätyläisperheistä ja puhallinsoittajat sotilassoittokunnista, kuorolaiset puolestaan  perhetuttavista.

Vuonna 1860 Viipurissa pidettiin ensimmäinen sinfoniakonsertti, jossa esitettiin J. Haydnin: Rummunlyöntisinfonia, sen lisäksi osia Haydnin oratoriosta Luominen. Konsertti oli samalla ensimmäinen sinfoniakonsertti koko Itä-Suomessa.

Toinen merkittävä vaihe Viipurin musiikkielämässä alkoi, kun kaupungin kirkon urkuriksi vuonna 1887 valittiin 24-vuotias Emil Sivori, joka perusti Viipuriin 1893 lukkari-urkurikoulun, myöh. Kirkkomusiikkiopisto. Sen myötä

Karjalan seurakunnat saivat ammattitaitoisia kirkkomuusikoita, joiden aniosta kirkkolaulun taso kohosi seurakunnissa.

Kirkkomusiikkiopiston vuosittaiset näytteet olivat merkittäviä juhlahetkiä Viipurin musiikkielämässä. Emil Sivorin johtamien adventtikonserttien päätteeksi kuullutta Voglerin Hoosianna-hymniä saattoi olla esittämässä yli 250 laulajaa. Sivorin aikana Viipurissa kantaesitettiin ensimmäinen suomenkielinen ooppera, Oskar Merikannon säveltämä Pohjan neiti vuonna 1908.

Konserttielämän keskeinen toimija oli Viipurin Musiikinystävien Orkesteri, jonka kapellimestari Toivo Kuula kuoli tapaturmaisesti toukokuussa 1918, 100 vuotta sitten.

Kolmas merkittävä vaihe Viipurin musiikkielämässä alkoi 24 vuotiaan Boris Sirpon myötä, joka perusti Viipuriin Musiikkikoulun vuonna 1918, myöh. Viipurin Musiikkiopisto. Sirpo kiinnitti erityishuomiota yhteissoittoon. Hänen perustamastaan ja johtamastaan kamariorkesterista tuli eurooppalainen kuuluisuus. Musiikkiopiston tunnetuin oppilas oli Heimo Haitto, joka voitti vastaa 14-vuotiaana kansainvälisen viulukilpailun Lontoossa. Sirpo perusti musiikkiopistoon oopperaluokan, joka yhdessä Viipurin Näyttämän kanssa esitti keskeisiä oopperakirjallisuuden teoksia.

HeimoHaitto.jpeg
Heimo Haitto

Klassisen musiikin rinnalla kuultiin myös viihdemusiikkia, josta vastasi 1929 perustettu Viipurin Soitannollinen Kerho, jonka perustajajäseniä oli Yrjö Rundberg, Ossi Runnen isä. 1930-luvun alussa koettiin Viipurissa myös historian havinaa, kun viipurilaiset kuulivat Pyöreän Tornin tanssiaisissa Eugen Malmsténin orkesterin soittamana ensimmäistä kertaa jazzia. Sitä kuunneltiin seisoaltaan

 Sotavuosinakaan ei musiikista luovuttu. Kaupungissa toimi Sotaorkesteri. Kaupungissa toimi myös Pamaus-kuoro, joka oli koottu Viipurin Lauluveikoista, Karjalan Laulusta ja Viipurin Poliisilaulajista. Kuoro esiintyi mm. Viipurin linnan 600-vuotismuistojuhlassa 30.11.1943.

Vaikka Viipuri menetettiin sotien seurauksena,  Viipurin vaikutus oli merkittävä sotien jälkeisessä Suomen musiikkielämässä. Esimerkiksi Viipurin Lauluveikot ja Viipurin Soitannollisen Kerho jatkoivat toimintaansa Helsingissä, Viipurin Musiikkiopisto puolestaan Lahdessa.

Viipurilaisen soitinkeräilijän Wahlin arvokkaasta soitinkokoelmasta (n. 55 miljoonaan euroa) onnistuttiin pelastamaan 30 soitinta. Niistä arvokkain, ns. Iiriläinen Stradivarius, on nykyään OP:n Taidesäätiön käytössä.  Kirjan lopussa on  35 viipurilaistaustaisen taiteilijan esittely, jotka toimivat keskeisissä musiikkielämän tehtävissä.

 Kiitän Pamaus-seuraa saamastani stipendistä. Toivon, että kirjani löytäisi runsaan lukijakunnan.

 

LOPPUKEVENNYS

Emil Sivori, koulupoikien tuntema ”Emppu”, pisti kerran pojat tunnilla laulamaan omavalintaisen laulun. Maalta kotoisin oleva Masa lauloi laulustaan ensimmäistä säkeistöä kuusi kertaa ja toista säkeistöä kolme kertaa. Emppu yritti kerran keskeyttääkin laulun, mutta Masa vain jatkoi veisaamistaan. Kun Masa vihdoin lopetti esityksensä, Emppu suorastaan haukkoi henkeään ja kysyi: ”Mite sie tuolviisii lauloit sammaa säkkeistöö vaikk kui mont kertaa?”

Masalla oli heti vastaus valmiina: ”A se on silviisii ku miu mummoi siel Ilomantsis pist kanamunnii kattilaa, hää alko iha heti veisata tää miu lauluu. Ku hää ol veisant kuus kertaa ensimmäist säkkeistöö, nii ne munat ol puolkypsii, ja jos mummo halus kovvii munnii niin hää viel jatko laulamall toist säkkeistöö kolme kertaa.”

Tuosta Emppu ihastui ikihyviksi, vaikka sanoikin: ”Kuulehan sie Masa! Eihä myös tän kouluu tultu munnii keittelemmää vaan laulammaa!” - Seuraavassa todistuksessa Masa sai laulusta - kympin.

Pajamo21102018.jpg

Reijo Pajamo
Emeritusprofessori, Sibelius-Akatemia


Kirjan kansikuvassa ovat Jean Sibelius ja Boris Sirpo (vas,) Keskuskansakoulun juhlasalissa huhtikuussa 1923.