Tammikuun kuukausikokous 19.1.2018

 

Tammikuun kuukausikokouksen esitelmän piti historioitsija Teemu Keskisarja Viipurin vuoden 1918 tapahtumista. Keskisarja on kirjoittanut aiheesta kirjan vuonna 2013 ja aihe oli erityisen ajankohtainen luonnollisesti nyt kun sisällissodasta on kulunut 100 vuotta.

Teemu Keskisarja oli pahoillaan, että Tampere on varastanut vuoden 1918 pääkallonpaikan sodan päänäyttämönä. Keskisarja pitää kuitenkin Viipuria kaikkein tärkeimpänä tapahtumapaikkana ja Viipurissa säilyneen enemmän Suomen vuotta 1918 kuin missään muualla.  Pietisen tehtaan kahakkaa voidaan pitää sodan alkupisteenä ja näin ollen voidaan sanoa koko sisällissodan alkaneen Viipurista.

Keskisarja muistutti kuitenkin, että viipurilaiset eivät olleet Suomen kahtiajakautuneinta porukkaa vaan pikemminkin päinvastoin. Alueella oli suomen- ja ruotsinkielisillä enemmän erimielisyyttä kuin sosialisteilla ja porvareilla. Eivätkä karjalaiset maalaisihmiset myöskään vihanneet toisiaan kuten esimerkiksi lounaissuomalaiset. Ei ollut myöskään tulehtunutta savupiipputeollisuutta kuten Kymenlaaksossa.

 Viipurin merkitystä sisällissodan näyttämönä Keskisarja valotti monin eri tapahtumin ja esimerkein:

Ensinnäkin Viipuri oli tärkein rautatiesolmu, sen kautta kulkivat kaikki junat, joilla aseita kuljetettiin. Muutenkin Viipuri toimi tärkeänä huoltokeskuksena. Sodan kestäessä Viipurissa ja lähialueilla mm. Antreassa taisteltiin lähes kolme 3 kuukautta, joka päihittää Tampereen lyhyemmät suurtaistelut. Viipurissa myös pommitettiin alas puutalokaupunginosia.

Teemu Keskisarja pitää Viipuria myös ”ykkösterrorikeskuksena”, jossa tapahtui räikeitä tekoja jo tammikuussa. Sekä punainen että valkoinen terrori huipentuivat viimeisen vuorokauden sisällä.  Hän ajatteleekin, että sodan loppuvaiheessa Viipuri oli punaisen Suomen pääkaupunki ja taistelu ei ollut paljoakaan pienempi kuin Tampereen taistelu.

Keskisarja kuvaa tuon hetken Viipuria kiehuvaksi loppusijoituspaikaksi, kun Kannaksen kautta menivät pakolaisjunat Viipuriin. Junissa oli paljon siviilejä, lapsia ja vanhuksia, Länsi-Suomesta ja Lappeenrannan seudulta. Samalla Viipuriin kertyi huhtikuun viimeisenä päivänä paljon levotonta ainesta ja Viipurin punakaartin johto lähti pois ja jätti massat sinne.

Tätä Keskisarja pitää työväenliikkeen historiassa häpeällisenä temppuna. Aiemmin johtajat olivat kuolleet joukkojen edessä työväen taisteluissa. Tämä aiheutti myös tilanteen, että kun ei ollut johtoa, niin ei voinut neuvotella edes antautumisesta tai pitämään muuten edes vähän kuria. Tampereella johto toimi ja pahimmat murhat pystyttiin estämään.

Punaisten törkeimpänä verilöylynä Keskisarja kuvasi Viipurin lääninvankilahan tapahtumia 27.-28.4.  Jalmari Kaipainen, keskitason punapäällikkö, tunsi kaunaa vankilan henkilökuntaa kohtaan ja hänen sanotaan todenneen, että ”nyt lähdetään hauskalle reissulle”. Jalmarin 20-30-henkinen porukka murtautui lääninvankilaan ja ammuskeli ja murhasi 30-40 miestä yhteen huoneeseen käsikranaateilla.

Vastaavasti vuorokauden sisällä tapahtui pahin joukkoumurha ja -teloitus ainakin tuliaseiden kaudella, kun valtausyönä 29.4. valkoiset alkoivat ottaa lausuntakokeella venäläisiä vangeiksi. 220 henkeä marssitettiin Salakkalahden rantaa pitkin ja ammuttiin viimeiseen ihmiseen, joukossa oli naisia ja jopa 12-vuotiaita lapsia. Lisäksi tapetut venäläiset eivät olleet punakaartilaisia vaan Viipurin kantavenäläisiä ja Pietarista bolsevikkeja Viipuriin paenneita. Osittain erehdys johtui siitä, että valtaajat eivät olleet kantaviipurilaisia tai edes kannaslaisia.  Keskisarja kertoi, että venäläisten puhdistaminen ei loppunut 220 uhriin vaan venäläisiä surmattiin huhti-toukokuussa yli 300.

Lopuksi Teemu Keskisarja muistutti, että Suomi ei sodasta huolimatta luisunut 1920-1930-luvulla mihinkään anarkian sekasortoon. Tapahtui talousihme, kun kansantuote kaksinkertaistui ja alkoi orastaa oikeusvaltio ja kansainvallta. Kun joukkohaudat oli luotu umpeen, niin saman tien laitettiin maareformit toimeen. Hän toteakin 20-30-luvun Suomen olleen moniulotteinen menestystarina.

Tietoiskussa Karjalan Liiton puheenjohtaja Pertti Hakanen kertoi liiton kuulumisista. Liitto panostaa toiminnallisuuden tukemiseen ja kannustaa jäsenhankintaan. Tätä varten liitto on luonut kannustinjärjestelmän, jossa annetaan palkkio seuroille jäsenhankinnassa ja viestinnässä onnistumisesta.

Hakanen korosti keskiössä olevan, että missään toiminnassa ei ole minua tai sinua vaan kaikessa toiminnassa on me. Yhteisöllisyys, tulevaisuuden kuvan rakentaminen ja kirkastaminen ovat tärkeitä ja tätä varten haetaan uusia kumppaneita ja uudenlaista yhteistyötä

Liiton puheenjohtaja korosti, että se millä tavalla nykynuoriso näkee karjalaisen identiteetin on meidän jokaisen asia. Meidän tulee luoda jatkuvuutta, tuoda karjalaisuutta esille ja olla vahvasti karjalaisia.

Teksti: Tomi Härmä