Ensimmäiset vierailijat Viipurin klubihuoneistossa

 

Talvinen Viipuri ja Pamauksen Klubihuoneisto

Ensi kokemukseni Viipurista on vuodelta 1976, kun nuorena miehenä tein sukulaisporukan mukana matkan Muolaaseen isäni ja äitini syntysijoille ja nuoruuden maisemiin. Siihen aikaan kotiseutumatkat eivät olleet sallittuja, joten matka piti naamioida Leningradin matkaksi.

Reitti kulki Viipurin kautta ja ensikokemukset vuosilta 1976 ja 1979 olivat masentavia. Kävimme lunastamassa auton venäläisen liikennevakuutuksen rautatieasemalta ja ostokset teimme berjoskasta. Muuta ostettavaa Viipurista ei silloin löytynytkään. Kauppa täynnä tyhjiä hyllyjä oli leipäkauppa ja kauppa ilman hyllyjä oli hyllykauppa. Kaupungin väki oli ikääntynyttä, varovaista ja elintaso oli selvästi alhainen.

Tämä oli kaukana siitä iloisesta ja elinvoimaisesta kirjojen ja laulujen menneestä Viipurista, jonka olin mieleeni kirjoista ja lauluista tallentanut. Talot ja rakennukset olivat huonossa kunnossa. Kaupunki ja sen väestö olivat syrjäistä rajaseutua ja sen kansaa. Turisteja oli vähän. Apeus vallitsi.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Klikkaa kuvaa, niin saat sen suuremmaksi.

 

Viime syksynä uutisoitu Viipurin klubihuoneiston hankinta herätti innostuksen pysähtyä ja viipyä kaupungissa pidempäänkin. Sitten 1979 olen tehnyt yli seitsemänkymmentä matkaa kannakselle ja useimmat niitä Viipurin kautta. Silti itse kaupunki on jäänyt jalan ja ajan kanssa tutustumatta ja ajattelin varausta tehdessäni korjata tätä asiaa pikkuisen.

Olen kuluneina vuosina nähnyt kaupungin heränneen ruususen unestaan ja vilkastuneen ja voimistuneen. Olen myös nähnyt rakennusten rappioituvan ja myös joidenkin heränneen uuteen loistoon. Esimerkkinä onnistumisista Viipurin kirjasto ja tuoreimpana Espilän uudisrakennus. Epäonnistumisen symboli on Monrepos ja lukuisat korjauskuntoiset, mutta tahallaan rappioitumaan tuomitut vanhan kaupungin talot.

Viipurissa asuu nykysin paljon nuoria perheitä ja kauppojen ja ravintoloiden palveluvalikoima on kattava. Suhtautuminen turisteihin on venäläiseen tapaan alkuun varovainen ja jopa välinpitämätön, mutta kun tutuksi tullaan, herää ja kukoistaa venäläinen vieraanvaraisuus. Apua saa aina kysyttäessä, mutta englannin kieli on harvojen herkkua. Itse en puhu venäjää ja ymmärrän sitä varsin heikosti, mutta se ei ole haitannut kanssakäymistä eikä tehnyt Viipurissa liikkumista tai oleilua hankalaksi tai ahdistavaksi.

Näillä taustatiedoilla vähän kokemuksia pitkästä viikonlopusta:

Tulimme Viipuriin omalla autolla Vaalimaan kautta. Rajatarkastus oli nopea ja kun olen käynyt samalla autolla Venäjällä useasti, oli autonkin tullaus rutiinijuttu. Liikenne oli hiljaista ja Viipurissakin rauhallista. Lallukankadulta löytyi hyvin parkkipaikka ja säilytimme autoa parkissa kadun varrella koko oleskelun ajan. Vaihtoehtona olisi ollut vartioitu pysäköintialue rautatieaseman vieressä hotelli Druzhban vieressä tai myös hotelli Druzhban vartioitu pysäköintialue olisi aivan sen lähellä kadun toisella puolen.

Itse huoneisto vastasi kuvauksia ja Tomi Härmän laittamin ohjein siellä pärjäsi loistavasti. Anna Kortelainen aiemmin asuntoa käyttäneenä varoitti sen olevan talvella ”sieluttoman kylmä”. Tämä varoitus oli turha tai perustui vanhaan aikaan. Lämmitys toimi hyvin ja suihkusta sai heti lämmintä vettä. Olimme kahdestaan matkassa ja käytimme huoneiston keittiötä ja salonkia oleskeluun. Ateljee jäi sitten seuraavaa matkaa varten. Huoneisto oli toimiva ja viihtyisä. Erinomainen sijainti ja kaikki toimi. En kommentoi enempää yksityiskohtia, niitä saa sitten Tomilta ja varausvaiheessa saa mukaan erinomaisen käyttöohjeen. 

Käytimme oleskelustamme aikaa Viipurissa kaksi ja puoli päivää ja toiset kaksi Muolaassa ja Terijoella ja sen ympäristössä. Viipurin ulkopuolelle lähdimme muiden intressien takia, ei siksi etteikö Viipurissa olisi riittänyt tekemistä. Mutta kyllä Viipurissa ehtii nähdä ja kokea todella paljon kahdessakin päivässä. Etäisyydet ovat lyhyet ja karttoja ja opaskirjoja löytöretkeilyyn löytyy hyvin.

Viipurista on runsaasti aineistoa kirjoina, oppaina ja netissä. Kannattaa tehdä hiukan kotiläksyjä ennakkoon, jos haluaa tutkia yksityiskohtia. Pelkästään löytöretkeilemälläkin kaupungissa riittää oppimista useammaksikin päiväksi. Kauppoja ja ravintoloita on paljon, nälkä ei pääse yllättämään. Ja hintataso Viipurissa on edelleen erittäin kohtuullinen. Viipurissa liikuimme koko ajan jalan ja auto oli silloin parkissa.

Iltaisin Viipuri on hyvin rauhallinen kaupunki. Yöelämä pitää järjestää itse, viihdettä ja huvituksia ei ole tarjolla. Ravintoloissa on hiljaista varsinkin arkena. Viikonloppuna perheet ja seurueet pitävät omia juhliaan, joskus hyvinkin äänekkäästi, vaan ei häiritsevästi. Käyttöohjeesta löytyy ravintolakokemuksia ja ne varmaan täydentyvät kun Pamauksen veljet niitä testaavat ja hankkivat.

Kesäinen Viipuri puistoineen ja monine viehättävine paikkoineen on sitten vielä ihan oma juttu. Mutta kannustan käymään Viipurissa ympäri vuoden ja eri vuodenaikoina.  Klubihuoneisto on erittäin toimiva ja sen sijainti erinomainen. Kun Huoneistossa ei ole vielä vieraskirjaa, kirjaan tähän kiitokset ja hyvän mielen huoneiston hankkijoille sen ostopäätöksestä. Karjalaa ja Viipuria ei saada takaisin, mutta Karjala elää vahvasti Viipurissa ja Lallukan huoneiston kautta myös Pamauksen jäsenten arjessa. Suosittelen!

Terveisin Lauri Rämö, puh. 0400 355030

Kirjaudu jäsensivuille


“Pamaus meitä yhdistää ja karjalainen sukupuu.
Kyllä kelpaa rintaa ryhdistää, kun Veljet kokoontuu..."