Kupai nau!

Helmikuun kuukausikokousesitelmän piti lyhyellä varoitusajalla alunperin tietoiskun pitäjäksi pyydetty Mai Tolonen. Hän on kirjoittanut romaanin ”Kupai nau – nähdään pian” 1900-luvun alussa Amerikkaan suuntautuneesta siirtolaisaallosta.

Mai Tolonen kertoi, että vaikka osa kirjasta on fiktiota, niin kirjalla on vahvat juuret Viipurissa. Koko kirjan idea lähti nimittäin vanhasta valokuvasta, joka oli lähetetty Viipurista Amerikkaan siinä toivossa, että lapsikatraan isä palaisi mahdollisimman pian takaisin.

 

Romaani ilmestyi helmikuussa 2018 ja kirjan kustantaja on Olavi Koivukankaan siirtolaisuuteen erikoistunut kustantamo OK-kirja.

Kirja ajoittuu vuoteen 1904, jolloin siirtolaisia lähti suuri joukko. Siirtolaiset lähtivät Hangosta, johon matkattiin ympäri Suomen. Valokuvan jälkeen Mai löysin isänsä isäni jäämistöstä kirjeitä, jotka oli kirjoitettu Amerikassa.

Tolosta alkoi tämä muuttoliike kiinnostaa ja hän halusi kuulla muutakin kuin muuttaman sukulaisen tarinat. Hän teki useita matkoja Turkuun Siirtolaisuusinstituuttiin. Sen arkistot ja kirjeet olivat Maille aarreaitta, josta hän sai myös muutaman kuvan.

Suomesta on aikanaan lähtenyt noin 370 000 siirtolaista Amerikkaan. Silloin kun Amerikassa on mennyt hyvin, niin on innolla lähdetty ja samoin jos Suomessa on mennyt huonosti, kuten esimerkiksi sortokausien aikaan.  Vielä 1920-luvulla lähdettiin, mutta sitten siirtolaisuus hiipui.

Lähtijöistä suurin osa, yli puolet oli pohjanmaalta ja pohjanmaan maalaisväestöä. Viipurin läänistä lähtijöitä oli 16 000 (5%) ja Viipurin kaupungista vain tuhat.

Mai Tolonen avasi, että pohjanmaalaisista on jo kirjoitettu enemmän ja siksi hän halusi ottaa kirjaan enemmän muualta lähteneitä, mm. Viipurin kaupungista.

Lähtöön oli sekä veto- että työntösyitä. Varsinkin pohjanmaalla kotiseutu oli köyhää ja paljon poliittisia ja uskonnollisia paineita, jotka työnsivät ihmisiä liikkeelle. Tulevaisuudelta puuttuivat näköalat. Uudesta maasta kerrottiin lehdissä, kuinka siellä rikastuu helposti ja töitä on tarjolla.

Kyllähän tällaista elämää kannatti lähteä tavoittelemaan, lehdissä näytettiin kuvia valokuvaamoista sekä kuinka oli lähdetty piioiksi, ravintolatyöhön ja pilvenpiirtäjiä rakentamaan. Toisesta puolesta ei sen sijaan kerrottu, esim. kaivostyöstä, joka oli raskasta ja vaarallista. Tai jos nainen ei päässyt piiaksi suureen kaupunkiin, niin työ maaseudulla oli ainakin yhtä raskasta kuin se oli ollut koti-Suomessa.

Tällaisen taustatyön myötä nämä kirjan henkilöt olivat tulleet tutuiksi.  Jokainen heistä oli eri tavoin ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että lähteminen oli ollut ainut vaihtoehto.

Kirjassa kuvataan siirtolaisuutta neljän keskushahmon kautta:
August Leppimäki, veturinlämmittäjä, 31 Viipurista, joutuu pakenemaan ikävän tapahtuman takia
Sofia Lönnberg, 19 barnflicka, Viipuri, aikoo aloittaa oman itsellisen elämän
Albin Määrinkäinen, 21 renki Jurva, edeltä menneet sukulaiset.
Johan Liljestrand, 47, opettaja Pietari, suomalaisen koulun opettaja, pakenee sortokautta

Mikä osa kirjasta on sitten totta ja mikä tarua? Tätä Mai Tolonen ei kerro, mutta kertoo, että maisemat ja uutiset ympäröivästä maailmasta ovat totta, tapahtumat ovat tai olisivat voineet olla totta. Päähenkilöitä ei löydy kirkonkirjoista, mutta muutamista on esikuvia olemassa.

Teksti: Tomi Härmä, kuvat: Pentti Paalu