Lauri Törnin tarina – totta vai tarua?

Lauri Törnistä on esitetty hurjia huhuja ja villejä väitteitä, jopa akateemisten tutkijoiden toimesta. Toiset pitävät Törniä sankarina, toiset maanpetturina. Sota tekee hyvistä parempia, pahoista pahempia. Törni oli hyvä sotilas, kaikkine puutteineenkin. Esitys pohjautui uusimaan elämäkertaan ja illan aikana matkattiin Viipurista Vietnamiin. Lopuksi voitiin tutustua kirjailijan Vietnamista tuomiin Törnin konepistooliin ja helikopterin palasiin.

Törnin perheen isä oli rannikkolaivuri Jalmari, äiti Rosa piti leikkelepuotia Viipurin kauppahallissa. Esikoispoika Unto Sven menehtyi jo vauvana isorokkoon, lapsikolmikkoon kuuluivat vuonna 1919 syntynyt Lauri, vuotta nuorempi Salme ja hänestä kaksi vuotta nuorempi Kaija. Perhe asui Viipurin kupeessa Hiekassa, joka silloin kuului maalaiskuntaan.

Kasvatus oli kristillis-isänmaallista. Luonteeltaan Lasseksi kutsuttu poika oli hieman villi ja itsepäinen. Kun perheen kasvattipossu ei saanut nukkua sisällä, Lauri nukkui ulkona sen karsinassa. Koulun laulukokeissa opettaja antoi kaksi vaihtoehtoa, laula tai jää luokalle. Lauri ei laulanut, ja niin hän kävi sitten kansakoulun loppuun vuotta nuoremman sisarensa Salmen luokalla. Urheilullisuutta ja uhkarohkeuttakin löytyi. Kesiä vietettiin sukulaisten kanssa Koivistossa ja Johanneksessa.

Perhe vaurastui ja he ostivat Hiekan kaupunginosasta osoitteesta Latokartanontie 30 talon, jossa oli 16 huonetta. Edellinen omistaja oli vaunumestari Johan Alfred Hägglund, jonka poika taas jääkärikenraali Johan Woldemar, kenraalin lapsista nuorin oli sittemmin puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund. Tilaa oli nyt vuokralaisillekin.

Törnien vuokralaisista yksi nuori mies oli nimeltään Schuschin. Hän oli nimensä muuttaneen Sten Suvion veli. Suvio muistetaan Berliinin olympialaisista 1936, jossa hän voitti kultaottelussa saksalaisen Michael Murachin. Perheessä oli kaikkiaan 7 veljestä ja yksi veljistä on Aira Samulinin isä, joka ei kuitenkaan ollut tuo vuokralainen. Sten Suvio ja Törni tunsivat toisensa ja tapasivat Törnien talolla, Suvio myös opetti nuorelle Törnille nyrkkeilyä. Tästä osaltaan johtuu Törnin maine kovanyrkkisenä upseerina. Suvion nyrkkeilyura lähes päättyi talvisodassa kranaatinsirpaleisiin, mutta hän toipui vammasta.

Koulun loma-aikoina Lauri Törni teki töitä Starckjohannin rautakaupassa Torkkelinkadulla kooten kuormia. Törni kirjoittautui sisään myös kauppa-apulaiskouluun, Jalmari-isän pyynnöstä. Törni oli keskitason oppilas ja sai tarpeekseen jo vuoden jälkeen. Yhdessä asiassa Törni oli kuitenkin paras, hänellä oli kaikkein eniten poissaolotunteja.

Lauri Törni astui palvelukseen syyskuun 3. päivä 1938 Kiviniemessä, ja tilanteesta on yllättäen säilynyt kuva. Asepalveluksen päätyttyä alikersantti ei siviilissä lepäillyt, sillä marraskuussa 1939 hänet kutsuttiin uudelleen palvelukseen heti seuraavana päivänä.

Majuri Motti-Matti Aarnio vaikuttui innokkaan talousalikersantin taidoista, kun Törni otti vapaaehtoisena partionjohtajana yhteyden naapuritukikohtaan niin, että omat vartiomiehetkään eivät huomanneet. Lemetin mottia purettaessa ruotsinkielisen ErP18:n komppanian upseerit olivat lähes kaikki kaatuneet ja näistä vanhemmista miehistä sanottiin, että eivät he enää oikein mihinkään pysty. Aarnio oli ilmoittanut Törnin jo RUK:n kurssille 45 ja kertoi auktoriteetin vuoksi, että miehiä tulisi johtamaan upseerioppilas Törni.

Jotkut väittävät, että Suomella on ollut jokin kummallinen salajuoni saksalaisten kanssa aina vapaussodan jääkäreistä jatkosotaan. Todellisuudessa Natsi-Saksa ja Hitler olivat talvisodassa Stalinin liittolaisia ja estivät Italiasta Suomeen lähetetyn aseavun kulkemisen.

Välirauhan jälkeen oli etsittävä kuitenkin apua sieltä, mistä sitä sai. Suomi lähetti niin sanotun Panttipataljoonan Saksaan. Siellä oli 7 viikkoa kasarmeilla myös nuori Törni.

Törnin palvelukortissa ei lue mitään puoluekantaa, eikä hän sellaista ole koskaan ilmaissut, kuulunut puolueeseen tai oikeastaan esittänyt koskaan mitään poliittista kannanottoa, kuin korkeintaan kotikaupunkinsa Viipurin menettämisestä aiheutuneen katkeruuden kommunismille. Saksassa oli liikaa upseereita ja Törni palasi pyynnöstään Suomeen ja kotirintamalle, kun jatkosodan liekit alkoivat hehkua idässä.

Vuonna 2013 ilmestyi kuitenkin dosenttien Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen kirja Tuntematon Lauri Törni, joka mainoskannen mukaan purki paikkansa pitämättömiä väitteitä ja perusteetonta sankarimyyttiä, kaksikko syytti kaikkia muita kirjoittajia vääristelystä. Pohjonen ja Silvennoinen antavat Törnin paluulle Saksasta myös aivan toisen syyn, juopottelun ja tappelemisen. Väite oli outo, eivätkä dosenttien kirjassa antamat lähteet kertoneet mitään Törnin alkoholinkäytöstä.

Kansallisarkistosta olevassa kirjeessä yhdysupseeri K.E. Levälahti paljastaa viestissään värväystä johtaneelle Esko Riekille, kenet palautettiin Saksasta häiriöiden johdosta. Kyseessä olivat luutnantti Karjalainen ja vänrikki Paukkala. Törni on syytön eikä liity mitenkään asiaan. Tutkijoiden ennakkoluuloisesta mustamaalaamisesta ei kuitenkaan ole saatu lukea valtamedioista, mutta todiste löytyy edelleen Kansallisarkistosta.

Törni liittyi KevytOsasto 8.aan ja sen jälkeen JR 56:n riveihin, jossa oli tuttu esimies, Motti-Matti Aarnio. Aarnio päätti nyt lähettää Törnin vaarallisiin tehtäviin vihollisten linjojen taakse. Sodassa on myös hauskempia asioita, kun on nuoria miehiä, on myös nuoria naisia. Törni kirjoitteli tytöille ja hänellä oli viaton seurustelusuhde lottana toimineen Ilona Oeschin kanssa, jonka hän oli tavannut jo vänrikkinä. Oesch oli kirjeenvaihdossa Törnin kanssa ja kävi katsomassa häntä sodan jälkeen myös vankilassa. Erään toisen lotan Törni vei Karhumäessä nyrkkeilyotteluun. Ei ehkä aivan kynttiläillallinen sekään.

Törniä kutsutaan joskus virheellisesti kaukopartiomieheksi. Sitä hän ei ollut, vaikka teki vastaavan tyylisiä operaatioita. Maaliskuussa 1943 Törnin miehet osallistuivat muun muassa kaukopartiomiesten kanssa Ontajärven takana olleiden partisaanien huoltotukikohtien tuhoamisyritykseen. Miehet saivat varusteet kaukopartioiden varastosta ja suksien ja ahkioiden lisäksi jopa aseet oli maalattu valkoiseksi, mikä oli poikkeuksellista. Törni lähes menetti henkensä tehtävässä, kun hänen konepistoolinsa joutui epäkuntoon. Törnin pelasti apuun tullut entinen merimies Ilmari Fagerström, joka itse kaatui.

Joulukuun 3. päivä 1943 perustettiin Osasto Törni, jonka miehiä kutsutaan Törnin jääkäreiksi. Siihen liittyi kovakuntoisia miehiä, maanviljelijöistä duunareihin, laitapuolen kulkijasta poliisiin. Se oli kuin Tuntemattoman sotilaan rykmentti, jossa ei herroiteltu. ”Tänne saa tulla ja täältä saa lähteä”, sanoi Törni itse. Osasto lähetettiin aina sinne, missä tarvittiin apua.

Helmikuussa 1944 oli osastoon liittynyt pitkä mies Turusta. Seesjärven taistelussa maaliskuussa luoti lävisti Mauno Koiviston lumipuvun hupun, joten oli lähellä, että Suomella olisi eri presidentit. Taistelusta Törnille esitettiin Mannerheim-ristiä, mutta myös syytettiin sotarikoksesta, vankien ampumisesta. Paikalla olivat kenraali Uno Fagernäs ja majuri Lars Rönnquist ja kun on laskettu vihollisen suksien lukumäärän, vangit sekä kaatuneet, ei ole olemassa salaperäisesti teloitettuja eikä ilmianto johtanut mihinkään.

Törni ja varapäällikkö Holger Pitkänen kävivät omin lupinensa ilmoittamassa kaikki Törnin jääkärit Lapin sotaan, mutta heidän katsottiin taistelleen jo tarpeeksi. Sen sijaan entisen kaukopartiomies Arthur Björklundin houkuttelemana Törni lähti sukellusveneellä Saksaan, saamaan vastarintakoulutusta siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen.

Törni kieltäytyi Saksassa lähtemästä Suomeen tekemään sabotaaseja, asiasta on vuonna 1945 paikalla olleen Kalevi Rantasen todistus. Rangaistukseksi Törni joutui taisteluun venäläisiä vastaan, jota hän ei edes katsonut rangaistukseksi. Törni taisteli venäläisiä vastaan, antautui amerikkalaisille, käveli brittien vankileiriltä ulos ja saapui salanimellä Suomeen, sanoen olleensa pohjoisessa metsätöissä. Törni ei ole salannut matkaa, mutta paremmankin ratkaisun hän olisi toki voinut tehdä.

Törnin jääkärit tapasivat myös ensimmäisessä asevelitapaamisessa Tampereella. Näin muistokyltissä: ”Törnin jääkärit kokoontuivat hotelli Tammerissa 19.1.1946 ja saivat ikuisen porttikiellon.” Porttikielto peruttiin vuonna 2009 ja kyltti löytyy hotellin aulasta edelleen, Mannerheimin vartioimana.

Valtiollinen poliisi seurasi kuitenkin Törniä, tuomio maanpetoksesta tuli vuonna 1947. Tuomio ei sinänsä ollut poliittinen, ilman passia ylitettiin raja ja taisteltiin vieraassa univormussa, mutta monta muuta jätettiin tuomitsematta. Paasikivi armahti Törnin jouluna 1948. Mutta oudosti vasta lokakuussa 1950 puolustusvoimien komentaja Aarne Sihvo halusi poistaa upseeriluettelosta Törnin, jolle oli jo palautunut kansalaisluottamus.

Korkeimman oikeuden jäsen Jussi Tapani on tutkinut sotilasarvoasian senaikaisen lainsäädännön mukaan ja hänen mukaansa kapteeni Lauri Törni oli vuonna 1950 ja on edelleen Suomen armeijan upseeri. Kyseinen upseeriluettelokin on vain lista, jota ei enää ole olemassakaan, joten sinne ei voi ketään enää palauttaa.

Helmikuussa 1949 Törni siirtyi varapäällikkö Holger Pitkäsen kanssa Ruotsiin, asekätkijöiden ja niin sanottujen Marttisen miesten jälkiä. Suomalaisia upseereita auttoi kreivitär Wera von Essen. Tukholmassa Törni tapasi amerikkalais-saksalais-suomalaisen Marja Kopsin, ja Törnistä tuli todellinen toivevävy Saltsjö-Duvnäsissa olleeseen huvilaan. Paikka tunnetaan nykyisin paremmin Solsidan-sarjasta. Törni ei käyttänyt alkoholia ja hän hymyilee lähes jokaisessa kuvassa, jotka otti Marjan sisar Hillevi. Kihlat solmittiin 1.1.1950, mutta kunnon töitä etsinyt entinen sotilas haikaili Yhdysvaltain armeijaan. Törni lähti Marttisen miesten perään, ensin helmikuussa Venezuelaan, sillä Yhdysvaltain maahantulosäännöt olivat tiukat.

Venezuelassa Törni toimi muun muassa Stella Polaris -operaatiossa olleen Heikki Aulion kotona yleismiehenä ja tarvittaessa lastenhoitajana. Lopulta hän otti pestin norjalaiseen alukseen. Kun laiva saapui Meksikonlahdella Yhdysvaltain rannikolle, Törni hyppäsi yöllä mereen ja ui maihin. New Yorkissa Törni viihtyi amerikansuomalaisten yhteisössä, teki hanttihommia ja muun muassa kattoja rakennuksilla. Törni ei kuitenkaan ollut huomioinut, että hän oli maassa laittomasti ja kirjeet Marjalle unohtuivat. Kesti aina vuoteen 1953 asti, ennen kuin hyväksyttiin Lex Torni, jonka mukaan hän oli laillisesti maassa. Törnistä tuli Larry Thorne ja armeijan ovet avautuivat. Tammikuussa 1954 Törni värväytyi alokkaaksi, 35-vuotiaana.

Törnin palvellessa maassa eräässä Augsburgin lähellä olevassa ravintolassa ryhmä saksalaisia loukkasi hänen tyttöystäväänsä, ja syntyneessä tappelussa Törni tyhjensi kapakan. Asiasta oli aiheutumassa vaikeuksia, mutta koska miehillä oli rikosrekisteri, Törni haluttiin lopulta palkita. Erikoisjoukoissa kaivattiin sellaisia miehiä. Kapakkatappelua ovat jotkut väittäneet keksityksi, mutta sen ovat vahvistaneet muun muassa Marskin ritarit Paavo Koli ja Joppe Karhunen, sekä Marttisen miehistä Aito Keravuori sekä Paavo Kairinen. Epäselväksi ainoastaan jäi, oliko saksalaisia kuusi vai kahdeksan.

Jäljellä uudesta urasta on helmikuussa 1959 Saksassa kuvattu Special Forcesin -koulutusfilmi Phantom Fighters, joka on luultavasti ainoaa liikkuvaa kuva Lauri Törnistä. Kovakuntoisen miehen ura eteni erikoisjoukoissa vauhdilla, hän opetti talvisodankäyntiä ja osallistui vuorikiipeily- ja laskuvarjokoulutukseen, Italian karabinieerien hiihtokoulutukseen.

Törni osti Italiasta valkoisen urheiluauton, avomallisen Alfa Romeon punaisella nahkasisustuksella. Sillä hän ajoi hakemaan Ruotsista Marjaa, joka oli jo kyllästynyt odottamaan miestä, josta ei kuulunut mitään. Marja oli mennyt naimisiin espanjalaisen lääkärin kanssa. Törni pyysi naapurin Jennyltä osoitetta, sillä hän oli ennenkin suorittanut onnistuneita operaatioita. Jenny ei antanut osoitetta, vaan haukkui Törnin pataluhaksi.

Törni tuli Alfa Romeolla myös Suomeen. Joskus kuulee kerrottavan, kuinka Mauno Koivisto luonnehti Törniä vähäpuheiseksi ja sulkeutuneeksi. Ehkä hän sitä ennen olikin, mutta nyt Suomeen saapui maailmanmies, ruskettuneena ja silkkipaita yllään, sikari sormissan. Törni oli kuin toinen mies verrattuna jatkosotaan, kun luodit lensivät ympärillä.

Vuonna 1962 Iranin Zagros-vuorille putosi USA:n tiedustelukone. Pelastustehtäviin lähtivät iranilaiset vuorikiipeilijät, he epäonnistuivat, samoin saksalaiset. Koneen miehistön vaimot vaativat, että vuorille oli päästävä, sillä heidän puolisonsa saattoivat olla elossa ja ehkä he olivat kohdanneet jonkin ystävällismielisen heimon. Sitten tehtävään lähetettiin erikoisjoukkojen kapteenit Larry Thorne ja Herbert Schandler. Törni miehineen onnistui. Lentokoneen miehistö oli menehtynyt, mutta ruumiit löydettiin.

Harva suomalainen on Hollywood-elokuvan päähenkilön esikuva. Kirjailija Robin Moore kirjoitti vuonna 1965 bestsellerin Vihreät baretit – Green Berets – jossa seikkailee Sven Kornie alias Lauri Törni. Nimi kuulostaa enemmän samanlaiselta, kun tiedetään Törnin lausuneen nimensä Thor-nie, hieman kuin Kor-nie.

Elokuva ilmestyi vuonna 1968 ja Suomessa järjestettiin jopa mielenosoituksia teattereiden edustalla. Pääosaa ja Törnin hahmoa näytteli John Wayne. John Waynen roolinimi on Mike Kirby, koska irlantilaisia on Yhdysvalloissa enemmän kuin suomalaisia. Mukana Törnin osastossa ollut James Whitener on vahvistanut Mooren kirjassa kuvatut tapahtumat, esimerkiksi kuinka Törni miinoitti omat bunkkerit, kun epäili vietkongin sissien soluttautuneen tukikohtaan. Kirja on siis Törnin osalta totta, vaikka nimet on muutettu.

Törni lähti myös toiselle komennukselle Vietnamiin. Viimeisessä kuvassa, otettu kolme päivää ennen katoamista, Kham Ducin tukikohdassa lokakuussa 1965 vasemmalla on pilotti Cowboy, seuraavana kapteeni Dinh, kersantti Charles Petry, sotilasmestari Emmons ja Törni. Törnin olalla on Springfield-kivääri ja toisessa kainalossa Swedish K -konepistooli, kuten myös keskellä Petryn kädessä.

Operaatio Shining Brassin tehtävä oli tiedustella Laosin puolella kiemurteleva Ho Chi Minhin reitti, vietkongin huoltotie. Laosissa ei pitänyt olla sen paremmin sissejä kuin jenkkejä, siksi epäsovinnainen aseistus. Charles Petry lensi toisessa kopterissa Ryhmä Iowan kanssa, toisessa varmistuskopterissa oli vain Törni ja vietnamilainen miehistö valmiina noukkimaan ryhmän, jos toiselle kopterille tapahtuisi jotain.

Lähtö tapahtui 18.10.1965, iltahämärässä, huonossa, sateisessa lentosäässä. Tehtävä onnistui, Petryn joukkue pystyi laskeutumaan, ja amerikkalaiset pommittivat vietkongin sissien reittiä. Helikopterit kääntyivät takaisin, mutta Törnin kopteri ei koskaan palannut tukikohtaan. Huhut kertoivat Törnin loikanneen jopa Pohjois-Vietnamin joukkoihin, hänet oli nähty Bangkokissa uima-altaalla. Rovaniemeläinen Jammu oli nähnyt Törnin Lapissa alkoholistiparantolassa yhdessä tangokuningas Olavi Virran kanssa.

Amerikkalaiset etsivät kadonneita sotilaitaan koko ajan, vuosituhannen vaihteessa heitä oli kadoksissa Vietnamissa vielä 1500. Viimein eräältä metsästäjältä kuultiin, että hän oli nähnyt aikoinaan vuosia sitten räjähdyksen läheisen vuoren laella, karttapisteen kohdalla.

Joint Task Force Full Accounting 56. retkikunta lähti tutkimaan paikkaa vuonna 1999, mukana viisi suomalaista. Suomalaiset tekivät lapiohommat ja jyrkimmillä kohdilla maata kaavittiin köysien varassa, pinnalta oli otettava musta multa, sillä se oli aikoinaan palanut. Hieman samalla tekniikalla kuin suomalaisia sankarivainajia on etsitty Karjalassa, multa siivilöitiin ja tutkittiin, oliko palanen puuta, luuta, kiveä vai metallia.

Suomeen palasi Kari Kallosen rinkassa konepistooli, josta KRP syövytti sarjanumerot. Niistä selvisi, että aseen oli hankkinut CIA:n peitefirma, jota kautta se päätyi lopulta Vietnamiin. Helikopterin roottorinpalasista löytyivät valmistus- ja korjausmerkinnät. Matkalaukullinen luunpalasia lähetettiin Hawaijin keskuslaboratorioon, siellä oli DNA-vertailunäytteet. Kopterin pilotit tunnistettiin DNA:n avulla, kk-ampuja unohtuneesta tunnuslevyn palasta. Törni puuttuvan hampaan tilalle tehdyn kruunun sekä tapauksen aihetodisteiden avulla.

Vuonna 2003 Törni haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Arlingtoniin, Törnin jääkäreiden seppele oli siunaustilaisuudessa. ”Sinä saavutit jo rauhan, me taistelemme yhä.” Myös Marja Kops oli lähettänyt Espanjasta saatesanat, jotka Kari Kallonen luki metalliarkulla. Hautaus oli yhteishautaus, sillä kaikkia luunsiruja ei pystytty erottamaan toisistaan.

Törnin hautapaasi löytyy myös Malmilta, mutta maininnalla kadonnut. Törnin sisarenpoika Juha Rajala sai silloin ajatuksen, että Törnin kolmas hauta oli Vietnamin viidakossa. Maaliskuussa 2004 Osasto Törnin perinnekillan ryhmä palasi Vietnamiin. Nyt 20 vuoden aikana vuorella on käynyt jo useita suomalaisia, ja lähikylän asukkaat opastavat ylös pientä korvausta vastaan. Viimeiset suomalaiskävijät nousivat ylös tammikuussa 2023.

Mutta yhtä eivät vuorelle nousseet ole löytäneet. Perinnekillan retikunnan viemää ja kallioon kiinnittämää teräksistä muistolaattaa. Onko sen päällä kasvillisuutta, onko etsitty hieman eri paikasta. Tarkkoihin koordinaatteihin ei voi luottaa, sillä täsmällinen törmäyskohta on vain multaa. Onko teräslaatta varastettu? Retkikunta hautasi laatan alapuolelle Marskin ryyppy -pullon. Jos joku kävijöistä löytää Törnin muistolaatan ja Marskin ryyppy -pullon, sen saa juoda. Mutta viekää tilalle toinen.

Teksti: Kari Kallonen, kuvat: Ari Huovinen