Pakolaiskriisi iski lujaa – SPR piti valtakuntaa pystyssä

Syksyllä 2015 Suomessa elettiin taas kerran ajanjaksoa, jolloin kymmeniä tuhansia ihmisiä tuli lyhyessä ajassa valtakunnan rajojen sisälle kotinsa jättäneinä pakolaisina. Nyt tulijat olivat tulleet kauempaa kuin aiemmin historiassa.

Irakista, Syyriasta ja muista sodan runtelemista tai muuten levottomista maista lähti liikkeelle pakolaiskriisiksi kutsuttu kansainvaellus, joka ei ainoastaan tuonut länteen ja Suomeenkin valtavaa joukkoa ihmisiä, vaan lisäksi muokkasi länsimaisen yhteiskunnan arvomaailmaa viimeisen parin vuoden aikana monellakin eri tavalla. Viimeisimpinä konkreettisina esimerkkeinä voidaan pitää nyt maaliskuussa Hollannin valeissa tapahtunutta äärioikeiston menestymistä, Donald Trumpin valitsemista USA:n presidentiksi sekä Iso-Britannian tulevaa eroa Euroopan Unionista, Brexitiä. Kaikki pohjaavat kansallisen protektionismin kasvuun.


Suomen Punaisen Ristin (SPR) puheenjohtaja, suurlähettiläs Pertti Torstila piti ajankohtaisen esityksen ”Punainen Risti kriisien maailmassa” Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamauksessa maaliskuun 17. päivänä. Torstila on itsekin Pamauksen poikia, jolla on sukujuuret äidin puolelta Kaukolasta. Hän on tehnyt pitkän uran UM:ssa, jossa hän toimi vuosia suurlähettiläänä ja jäi eläkkeelle 2014 valtiosihteerin vakanssilta siirtyäkseen SPR:n johtoon.

Punainen Risti on maailmanlaajuinen järjestö, joka toimii paikallisesti 190 valtiossa palkatun henkilökunnan, mutta erityisesti paikallisten vapaaehtoisten voimin. Kriisin sattuessa paikalliset vapaaehtoiset ovat järjestön ehdoton etu: paikallisen kulttuurin ja tapojen tunteminen sekä erityisesti mahdollisuus nopeaan reagointiin pelastavat parhaillaan lukuisia ihmishenkiä ennen kuin kansainvälinen apu edes pääsee kriisialueelle. Suomessa järjestöllä on lähtövalmiina kriisivalmiusyksikkö Tampereen Karkussa.

Maailma on tänäänkin täynnä kriisejä. Vanhat kriisit (kuten Jemen, Keski-Afrikka, Afganistan) jäävät usein uutisissa uusien jalkoihin, mutta valitettavasti ne vanhatkaan eivät itsestään lakkaa. Kriisit voidaan karkeasti jakaa luonnonkatastrofeihin ja niin kutsuttuihin ihmisen aikaansaamiin ”Man Made” -kriiseihin. Näistä pakolaiskriisi on hurja esimerkki lähihistoriasta.

Toukokuussa 2015 Suomessa oli käytössä 7 pakolaiskeskusta ja pakolaisia tuli keskimäärin noin 300 henkilöä kuukaudessa. Sitten alkoi liikehdintä. Lokakuussa 2015 pakolaiskeskuksia oli valtakunnassamme 170 ja pahimmillaan pakolaisia tuli rajan ylitse 11.000 henkeä kuukaudessa. Näistä keskuksista SPR perusti 107. Suomen valtiolla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta hoitaa tarvittavien keskusten perustamista tai kriisiä ylipäätänsä. Erityisesti Tornion rajan yli tuli pakolaisia sellaista tahtia, että heidän vastaanottaminen ja sijoittaminen oli ennennäkemättömän haasteellista. Ei ollut lainkaan tavatonta, että pakolaiset laitettiin linja-autoon nokka kohti etelää ja kuljettajalle soitettiin tarkempi päämäärä auton ehdittyä Tampereen korkeudelle, kun sijoituspaikka oli vihdoin saatu järjestettyä.

SPR sai kriisin eskaloituessa nopeasti mobilisoitua oman henkilökuntansa lisäksi 40.000 vapaaehtoista suomalaista auttajaa ratkaisemaan kriisin mukanaan tuomia käytännön ongelmia. Hurja lukumäärä! Kun pienen vähemmistön turvapaikanhakijoihin kohdistunut some-raivo kiihtyi, 10.000 uutta auttajaa ilmoittautui vielä vapaaehtoisiksi. Vuoden 2015 nälkäpäiväkeräyksellä kerättiin 4.2 miljoonaa euroa, kun edellisenä – pakolaiskriisittömänä - vuonna saldo oli ollut puolet vähemmän. Suomalaiset osoittivat poikkeuksellista talkoohenkeä hädän hetkellä. ”Hiljainen enemmistö suomalaisia on tosi auttavaista porukkaa, talkoohenki ja lähimmäisestä välittäminen on korkealla tasolla”, Torstila totesi.

Pakolaiskriisi on koetellut ja koettelee kovasti EU:n jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta. EU:n ja Turkin välinen sopimus ihmisoikeusnäkökulmasta ”haisee pahalta”, mutta poliittisena sopimuksena se kuitenkin toimii. Ihmisoikeusjärjestöjen rooli perinteisesti korostuu silloin, kun poliittinen päätöksenteko ontuu.

Entä tulevaisuus. Nuorten ihmisten suhteellinen ja absoluuttinenkin lukumäärä vauraassa pohjoisessa vähenee ja köyhemmässä etelässä kasvaa. Onko riskinä, että muuttoliike suuntaisi luonnollisesti kohti pohjoista? Suurlähettiläs ei usko laajaan muuttoliikkeeseen ilman todella painavaa syytä: ”Ihmiset eivät lähde kotikonnuiltaan kovin helposti, jos ei tule pommia niskaan. Tappaminen pitää saada loppumaan ja kehitystukea suunnata oikeaan paikkaan, eikä missään nimessä vähentää sitä.”

Kun Neuvostoliitto romahti ja hajosi, pelättiin Suomessa suurta pakolaisinvaasiota idästä. Onneksemme hajoaminen tapahtui rauhanomaisesti, niin ihmiset jäivät kotikonnuilleen. Sillä kertaa.

Teksti ja kuvat: Mikko Mikkola