24 loka Viipurin musiikkielämän kukoistus ja Boris Sirpon tarina
Kuukausikokous 24.10.2024
Lokakuun kuukausikokouksen aloitti muuusikko Juho Pitkäne, hän esitti kaksi kappaletta kokousväelle Karjalatalolla skeä etäyhteyden päässä olleille. Laulun lisäksi hän kertoi itsestään ja karjalaisista juuristaan. H änen isoisänsä olivat kotoisin Karjalasta, ja tämä on herättänyt hänen kiinnostuksensa karjalaiseen kulttuuriin. Juho esitti kaksi kappaletta.
Kuukausikokousesitelmän pitivät Ylen pitkäaikaiset toimittajat Tiina-Maija Lehtonen ja Laila Tarpila. Lehtonen on filosofian maisteri pääaineenaan musiikkitiede ja Tarpila musiikin maisteri. Heidän esitelmänsä kertoi Viipurin kukoistavasta musiikkielämästä 1920- ja 1930-luvuilla, keskittyen erityisesti Boris Sirpon, Viipurin musiikkiopiston perustajan ja johtajan värikkääseen elämään ja uraan.
Esitelmässä korostui Sirpon keskeinen rooli kaupungin orkesteritoiminnan uudelleenrakentajana ja lahjakkaiden nuorten muusikoiden kouluttajana. Samalla se valaisi Viipurin historiallista asemaa monikulttuurisena ja kansainvälisenä kulttuurikaupunkina, joka houkutteli taiteilijoita ja muusikoita Pietarista, Helsingistä ja muualta Euroopasta.
Boris Sirpo, armenialais-juutalainen, Pietarin keisarillisessa konservatoriossa viulunsoittoa opiskellut muusikko, saapui Viipuriin Helsingistä vuonna 1914 ja aloitti uransa Viipurissa viulistina Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa. Sisällissota kuitenkin pysäytti orkesterin toiminnan, ja Sirpo jäi tyhjän päälle. Tässä tilanteessa hän perusti Viipurin musiikkiopiston syksyllä 1918. Opettajakuntaan Sirpo houkutteli Pietarista paenneita lahjakkaita muusikoita, jotka toivat mukanaan arvokasta osaamista ja kokemusta.
Sirpon johdolla musiikkiopisto menestyi erinomaisesti ja sen oppilaat esiintyivät aktiivisesti sekä radiossa että julkisissa tilaisuuksissa. Yksi Viipurin musiikkiopiston menestystarinoista oli kamariorkesteri, jota pidettiin kaupungin musiikkielämän kruununjalokivenä. Orkesterin korkeaa tasoa ihasteli muun muassa kansainvälinen tähtiviulisti Bronislaw Huberman, joka ensin konsertoituaan orkesterin kanssa Viipurissa, kutsui sen konsertoimaan kanssaan Helsinkiin. Tämä johti lopulta Hubermanin ja kamariorkesterin yhteiseen Euroopan-kiertueeseen keväällä 1932.
Sirpon persoonaa leimasi vahva kunnianhimo ja halu menestyä. Hän oli taitava verkostoituja ja loi suhteita vaikutusvaltaisiin henkilöihin, kuten kaupunginjohtaja
Arno Tuurnaan, poliisimestari Juuso Miettiseen sekä Karjala-lehden toimitussihteeri Jaakko Leppoon. Sirpon aloitteesta Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin viikko, jonka tarkoituksena oli esitellä viipurilaista kulttuuria ja osaamista pääkaupungin yleisölle. Tapahtuma onnistui erinomaisesti ja nosti Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän laajasti suomalaisen kulttuurielämän tietoisuuteen.
Sirpon temperamenttinen ja vaativa luonne herätti kuitenkin myös vastustusta, ja hänen omavaltainen tapansa johtaa musiikkiopistoa herätti opettajakunnan vastarinnan. Ristiriidat opistossa kärjistyivät keväällä 1938 palkkakiistaan ja opettajien vaatimukseen saada enemmän sananvaltaa opiston asioissa. Kiista levisi julkisuuteen ja aiheutti ihmettelyä viipurilaisten keskuudessa.
Esitelmä kertoi Viipurista myös eloisana ja kansainvälisenä kulttuurikaupunkina. Kaupungissa toimi kaksi ammattiteatteria – Viipurin Näyttämö ja Työväen Teatteri – jotka tarjosivat viipurilaisille korkeatasoisia teatterielämyksiä.
Kun Viipurin uuden taidemuseon avajaisia vietettiin 1931, musiikkiopiston oppilaat esiintyivät tilaisuudessa. Samoin syksyllä 1934, kun Alvar Aallon suunnittelema upea Viipurin kirjasto avattiin, vihkiäisissä esiintyivät luonnollisesti Viipurin musiikkiopiston oppilaat.
Talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 viipurilaiset joutuivat jättämään rakkaan kotikaupunkinsa taakseen. Sirpo pakeni vaimonsa ja 14-vuotiaan Heimo Haiton, joka oli hänen oppilaansa ja kasvattipoikansa, kanssa Kuopion kautta Tornioon, josta matka jatkui Ruotsiin. Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940 he jatkoivat matkaansa Yhdysvaltoihin.
Musiikkiopiston arvokas nuottikokoelma ja osa soittimista onnistuttiin pelastamaan sodan keskellä. Nuottien pelastamisesta vastasi musiikkiopiston vahtimestari Hulda Puustell, joka kuljetti niitä vaikeissa olosuhteissa vesikelkalla junavaunuihin. Viulisti Onni Suhonen puolestaan pelasti noin 30 soitinta kauppaneuvos Harry Wahlin mittaamattoman arvokkaasta soitinkokoelmasta. Wahlin kokoelmaan sisältyi satakunta viulua, alttoa ja selloa, joista suurin osa jäi Viipuriin ja ne katosivat sodan melskeissä.
Viipurin musiikkiopiston toiminta jatkui sodan jälkeen Lahdessa, missä se tunnetaan nykyään Lahden konservatoriona. Konservatoriossa on edelleen vahvat yhteydet Viipurin aikaan: siellä on kahvila nimeltä Hulda, seinällä on muotokuva Boris Sirposta, konserttipaikkana toimii Sirpo-sali ja kaiken keskellä on Torkkelinaukio.
Teksti: Laila Tarpila, Tiina-Maija Lehtonen ja Tomi Härmä, kuvat: Tomi Härmä
