Kenttäpostia Syväriltä

Matti ja Virve Haron toimittama kirja Kenttäpostia Syväriltä kertoo Einar Jokelaisen (1904-1964) elämäkerran. Matti Haron 20.9.2010 kirjoittama tiivistelmä kertoo osan Jokelaisen elämäntarinasta.

Tarinassa kuvataan tärkeää vaihetta maamme korkeimman kaupallisen opetuksen historiasta. Lisäksi Jokelaisen ja hänen vaimonsa Impin kirjeenvaihdosta välittyy henkilökuva molemmista sekä sodan ajan tunnelmia. Jokelainen kirjoitti rintamalta kaikkiaan 318 kirjettä. Jatkosodan III/KTR 9 (Kenttätykistörykmentti 9:n III patteristo) esikuntapatteri sijaitsi Syvärillä Kinkijevan kylässä.

Virve Haro (o.s. Jokelainen) on Einar ja Impi Jokelaisen tytär. Matti Haron äiti Annikki oli syntyjään Salonius ja sisarensa Hellä Salonius, ensin Ikävalko ja sitten Puustinen.

Osoitetietojen mukaan Jokelaiset asuivat ennen sotaa Viipurissa vain kävelyetäisyyden päässä Einarin työpaikasta.

Matti & Virve Haro:

KENTTÄPOSTIA SYVÄRILTÄ

Einar Jokelainen Viipurin kauppaopistossa ja jatkosodan III/KTR 9 esikuntapatterilla

Maalaispoika lyseon kautta yliopistoon – ja valmistuu maisteriksi

Anttolassa vuonna 1868 syntynyt Taavetti Jokelainen tulee Viipurin kautta Kurkijoelle

v. 1894 muuttaen viisi vuotta myöhemmin Jaakkimaan. Virojoella vuonna 1878 syntynyt

Anna-Stina Puntti muuttaa Viipurin kautta Jaakkimaan Taavetin taloudenhoitajaksi vuonna 1902 ja vihitään sittemmin. Esikoinen Einar Jokelainen syntyy Jaakkimassa 19.4.1905

Einar on jälkikasvusta ainoa, joka lähtee ylimmän asteen opintielle. Hän pääsee Jaakkiman kansakoulusta yli yhdeksän keskiarvolla Sortavalan Lyseoon vuonna 1916. Einar osoittaa 9,3 keskiarvolla erityisesti matemaattista lahjakkuutta kelvaten lukiolaisena jopa naapurin pojan, Veikko Fennanderin (Vennamon) ehtolaisopettajaksi. Einar pääsee ylioppilaaksi vuonna 1924 ja kirjoittautuu syksyllä Helsingin Yliopiston fyysis-matemaattiseen tiedekuntaan sekä samalla Karjalaisen osakunnan jäseneksi. Einar valmistuu filosofian maisteriksi kesällä 1929 pääaineinaan laudatur-tasolla sekä matematiikka että soveltava fysiikka ja sivuaineinaan kemia ynnä tähtitiede.

Einar kihlaa Impin. Nuorenparin kirjeenvaihtoa.

Sotaväen ja jo alkaneen opettajauran jälkeen Einar ja Impi (os.Tursas) kihlautuvat Viipurissa. Noihin nuorenparin alkuvuosiin nivoutuu myös muistikuvia sellaisesta Viipurista, jota Impi kuvaa kenttäpostikirjeessä Syvärille v. 1943:

”Muistatko sitä Espilän haitaristi-pianistia, joka aina lauloi sadepisaroista, jotka löivät ruutua vasten ja toivat tervehdyksen kaukana olevalta tai foxia, jonka nimi lienee ollut Einmal kommst du noch zurück. Tuntuu kuin kaikki laulutkin olisivat olleet enteellisiä, sillä avioelämämme paljon muuta ole ollut kuin pisaroitten kuuntelemista ja kaiken pohjalla on ollut varmuus, että kerran kuitenkin palaat.

Muistatko (sen ylen lihavan) nakkimakkarakauppiaan Espilän edustalla, joka tunsi kaikki (kuten myös Jorman eli Matin enon). Hän ei sentään myynyt 10 000 nakkia, vaikka elokuvan mainoskilvessä hänen vieressään luki Ne 10 000..

Muistatko sitäkin kertaa Espilästä tullessa, jolloin hyvästelimme Neitsytniemelle meneviä ja pussattiin kaikki läpi noin vaan, ja siihen tuli Tuurna erään herran kanssa ja pyysi nöyrästi emmekö pussaisi vieraita poikia.

Eikä Espilässä kukaan ollut epämiellyttävästi humalassa, ainoastaan hyvällä tuulella ja korkeintaan joku joskus värisi. Lienee perää Lampénin väitteessä: Alkoholi sopii vain karjalaisille, muut tulevat siitä riitasiksi ja juroiksi. Sinä ja Ale olette loistoesimerkkejä sen väitteen paikkansa pitävyydestä ! Ei kai Viipuri koskaan tule entiselleen, vaikka vielä joskus olisikin.”

Einarin Impin sukunimi Tursas on Liedossa olevan kylän ja tilan nimi. Impin isä rakennusmestari Antti nai kivimiehen tyttären Matilda Aallon. Perhe muuttaa Viipuriin hallinnollisesti vasta 20-luvun alussa.

Matilda kuolee Viipurissa vuonna 1935. Antti Tursas toimii Viipurissa kaupungin rakennusmestarina ja sitten myös mestarina Saimaan kanavan uudistamistyössä. Impi käy Viipurin suomalaista tyttökoulua vv. 1920 –1929.

Einar ja Impi vihitään. Einarin muistopuhe isän hautajaisissa.

Einar ja Impi vihitään Viipurissa 3.1.1937 ja häämatka tehdään seuraavana kesänä polkupyörin pitkin Laatokan meren rantoja. Taavetti Jokelainen kuolee 18.3.1938 Lahdenpohjassa jättäen liiketoiminnan osalta jälkeensä vuokramaalla olevan mutta omistamansa asuin- ja liikerakennuksen, ulkorakennuksen sekä halkovajan.

Einar pitää isänsä haudalla viikkoa myöhemmin muistopuheen aloittaen sen runolla Tuonen viita, rauhan viita, kaukana on vaino riita, kaukana kavala maailma.

Esikoistytär syntyy. Impi muistelee Viipurin-kotiaan.

Jokelaisilla vietetään kauppaopiston uudisrakennuksen vihkiäisten jälkeen myös ristiäisiä, jossa esikoistytär saa nimekseen Virve kummeinaan pormestarinna Anna Fagerström ja suojeluskuntapiirin valistusohjaaja, maisteri Paavo Korven-Korpinen. Einar pääsee piireihin liittyessään Matkailijayhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin paikallisosaston jäseneksi sekä saa kutsun Yleisradion Viipurin ohjelmalautakunnan varajäseneksi.

Impi muistelee jatkosodan lopulla perheen entisiä koteja Viipurissa:.

”Ennen sotia oli aina keväthämyä ja silmullaan olevia puita. Papulankoti (Vuorikatu 3), jossa ei ollutkaan muuta kuin kevättä ja kävelyä patriisikodin puiston villiintyneillä käytävillä. Ja sitten kotiamme Linnankadulla (29), joka on mieleeni jäänyt kodeistamme rakkaimpana. Muistatko, miten kaunis oli sen olohuone koko seinän ikkunoineen. Usein iltaisin makasin leposohvalla ja yön tummutessa katsoin kaktusten leikkaamia silhuetteja lasin pinnassa. Vähiten muistan viimeistä Viipurin asuntoamme (Pontuksenkadulla), sillä Sinä jouduit olemaan siellä niin vähän.”

Asumisen viitekehys selviää Jokelaisten Linnankadulta Pontuksenkatu 38:n vuokra-asuntoon B 26 muuttaneen Einarin pikkutarkasta kirjauksesta, joka siirretään sitten menetetyn omaisuuden korvaushakukaavakkeeseen aikaisintaan välirauhan aikana ja sitä jatkosodan jälkeen täydentäen.

Luettelo sellaisenaan kattaa liki kaiken irtaimen omaisuuden kuten arvoesineet, taulut ja kirjat, sekä myös huonekalut, pitovaatteet, muut tekstiilit, talouskalut ja kulkuvälineet. Loppusumma nousee noin 135 000 markkaan, kun muutamat pelastetut ja takaisin saadut esineet on tuosta summasta jo vähennetty.

Asumisen ja elämisen kuva piirtyy vaikka seuraavaksi, kun tyhjää kotia aletaan aikanaan täyttää. Jokelaisilta jää Pontuksenkadun asuntoon lukumääräisesti katsottuna eniten kirjoja. Näistä oli yhdeksän hakuteossarjaa, kuten 16-osainen nahkaselkäinen Iso-Tietosanakirja, sekä 80 tietokirjaa kummankin työuralta. Kun tähän lisätään kolmisen sataa kaunokirjallista teosta, oli menetetty nidosmäärä kaikkiaan yli neljä sataa. 17 signeerattua kirjaa löytyy vuonna 1943 Viipurin sotasaaliin selvittelyvarastosta kuten myös Impin rippikello ja Einarin hopeinen taskukello.

Einarin urapolku 1931–1964

Einar Jokelaisen urapolku opettajana alkaa suuren maailmanpulan tienoilla Viipurissa ja katkeaa talvisotaan jatkuakseen sitten Lahdessa. Jatkosota vie Einarin uudestaan etulinjoille, jossa on kuitenkin tilaisuus tarkastella omaa urakehitystään häntä vanhempien pelinrakentajien vyöryttäessä reviiriään sotilaiden hallitsemassa Viipurissa. Paluu Lahteen ja kauppaoppilaitoksen opettajainhuoneeseen on Einarille kuitenkin ansaittu torjuntavoitto.

Einarin ruotuväkiaikaa seuraa lukuvuoden kestävä auskultointi Normaalilyseossa Helsingissä. Einar vastaa Viipurin kaupungin Kauppaoppilaitoksen hakuilmoitukseen Karjala-lehdessä 11.3.1931, jossa haetaan matematiikan opettajan viranhoitajaa tarjoamalla vuosipalkkana 26 viikkotunnista 46 500 mk sekä erillistä korvausta ylitunneista ynnä neljää ikälisää ja 60 % eläkettä. Einar saa Helsinkiin rehtori Ale Reinikaisen allekirjoittaman johtokunnan kutsukirjeen 22.4.31.

Viipurin kauppaoppilaitos toimii tuolloin Papulassa, Saimaankatu 1:ssä. Einar asuu tuolloin alivuokralaisena Papulan Osuustalossa Vuorikadulla, josta tuleekin linkki ensin omaan ja sitten viiveellä myös tyttären vaiheisiin.

Kauppaoppilaitokselle uusi toimitalo

Karjala-lehti julkaisee 18.11.36 havainnekuvan Viipurin kauppaoppilaitoksen uudesta toimitalosta, jonka suunnittelija on kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyä. Viisikerroksisen ja 15 000 m3 rakennuksen ylimpään kerrokseen muuttaa Merikoulu ja se sijaitsee Koulukentän takana Pantsarlahden kallioilla. Rakennus vihitään 2.10.1938 ja siinä aloittaa myös ylioppilasluokka ja eri asteen oppilaita on kaikkiaan 222, joita opettaa viisi vakinaista ja viisi tuntiopettajaa.

Ale Reinikainen rehtorina jättää vetovastuun Einarille vuoden 1937 alusta.

Kauppaoppilaitoksen vakinaisia opettajia ovat tällöin Einar Jokelainen (kauppalaskenta), Ale Reinikainen (kauppaoppi), Martti Saario (kirjanpito), Ilmari Verkkoranta (kauppamaantiede) sekä Tyyne Ylppö (englanti ja saksa). Johtokunnan viimeisenä puheenjohtajana on toimitusjohtaja Kalle Hyvärinen, varapuheenjohtajana rehtori Onni Lehtokari sekä muina jäseninä Julius Klami, Ilmo Nurmola, Toivo Sallinen ja Emil Tanninen.

Einar vetää rehtorivuosinaan useita aikansa luokkaretkiä Vuoksenlaakson teollisuusalueelle eli Ensoon ja Imatralle, jolloin nähdään mm. Enson sulfiittitehdas, Imatran Tornator ja Kaukopää, Outokummun kuparisulatto sekä myös keinosilkkitehdas Kuitu. Viipurissa taas tutustutaan Savo-Karjalan tukkuliikkeen liikepalatsiin, Haviin sekä Viipurin Tupakkaan. .

Kauppaoppilaitos kartuttaa tuolloin myös stipendirahastojaan, joiden sponsoreina ovat Havin Oy, Artturi Helenius, Heikki Kosonen, sekä Elin ja Evert Sellgren. Oppilaitos hankkii tuolloin myös riittävän määrän kirjoitus- ja laskukoneita sekä aikansa näyttöpäätteen eli Reichert-epidiaskoopin.

Talon juhlalliset vihkiäiset. Visio kauppakorkeakoulusta. Koulun loppu.

Vihkiäisjuhla pidetään päiväjuhlana oppilaitoksen uudessa rakennuksessa, jossa alkusoiton esittää Viipurin Suojelusknnan orkesteri ja hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja Kalle Hyvärisen avajaissanojen ja välisoiton jälkeen juhlapuheen pitää rehtori Einar Jokelainen. Vapaan sanan aikana esittävät onnittelunsa sosiaaliministeri Oskari Reinikainen, hallitussihteeri Kauno Järvinen ja apulaiskaupunginjohtaja Taavi Siltanen.

Iltajuhla pidetään puolestaan Raatihuoneella, jossa nautitaan herkkuvoileipiä, kuhanseläkettä, teertä, jäätelöä ja kahvia mm. oopperalaulaja Antero Suonion ja säestäjä Mikko von Deringerin tahtien kera. Pöytäkarttaluonnoksen mukaan iltajuhla ei ollut avec, sillä ainakin Impi lienee ollut kotona vasta syntyneen tyttären lapsenvahtina.

Pääpöydässä istuvat tuolloin (vas. lukien) Naistensaraalan ylilääkäri Mauno Rauramo, kauppaneuvokset M. Wilska, Artturi Helenius ja A. Bremer, hallitussihteeri Kauno Järvinen, ministeri Oskari Reinikainen, Kauppalyseon rehtori Onni Lehtokari, kaupunginvaltuuston pj. Toivo Valtavuo, apulaiskaupunginjohtajat Taavi Siltanen ja Johan Aalto, toimitusjohtaja Kalle Hyvärinen, kaupungininsinööri A. Eerikäinen, kaupunginarkkitehti Ragnar Ypyä sekä Havin isännöitsijä H. Jansson. – Sivukampojen päässä olivat lisäksi apteekkari Aaro Harjanne, maisteri Ilmo Nurmola, isännöitsijä Julius Klami, myymälänhoitaja

Toivo Sallinen, ent. rehtori Ale Reinikainen, juhlamenojen ohjaaja Einar sekä mm. KOP:n johtaja Eino Hevonpää, Taistelukoulusta everstiluutnantti Aarre Kiira, Kaksoislyseon rehtori Aaro Markkanen, Uuden Yhteiskoulun rehtori Herman Suoninen sekä maisteri Tyyne Ylppö.

Todellisen kehitysvision piirtää Onni Lehtokari. Hänen näkemyksensä julkaistaan Karjalassa juhlien jälkeen eli 4.11.1938: ”Tässä vihkiäisjuhlassa painotan toivetta saada kauppakorkeakoulu Viipuriin. Pääkaupungissa toimivan käytyä liian ahtaaksi, se ei voi vastaanottaa läheskään kaikkia pyrkijöitä. Uuden kauppakorkeakoulun paikkaa ajateltaessa Viipurilla on kaikki edellytykset ja kauppaoppilaitoksemme ylioppilasluokassa voi nähdä jo tulevan korkeakoulun idun.”

Toisenlaisen vision hahmottaa vihityn opiston ylioppilasluokalta vuonna 1939 valmistuva nuori nainen, jonka päättötyön otsikoksi tulee Kemiallinen ja bakteriologinen sota.

Pantsarlahden kallioille rakennettu, Einarille tärkeä koulurakennus eli Viipurin kauppaoppilaitoksen talo jää muistojen joukkoon talvisodan päätyttyä, kun sen valloittaa kaupungintaloksi asemasodan vuosina Viipurin hoitokunta ja sen jälkeen Neuvostoliiton merivartiolaitoksen paikallinen esikunta.

Lahteen oma kauppaoppilaitos

Jokelaiset muuttavat syksyllä 1940 Einarin koulutyön perässä Lahteen, kun Viipurin kauppaoppilaitos on evakossa. Viipurin kauppaoppilaitoksen talvisodan alun 300 oppilaasta siirtyy Lahden kauppakouluun 40 oppilasta sekä neljä opettajaa, jonka jälkeen koulu saa oikeuden perustaa kauppaopiston ja yhden ylioppilasluokan.

Lahteen siirtyvät vakinaisista opettajista Einar Jokelainen, Ale Reinikainen, Ilmari Verkkoranta ja Tyyne Ylppö, mutta Martti Saario jää tekemään tiedettä Helsinkiin. Lahden kauppakoulu saa – Alen tavattua hallitussihteeri Kauno Järvisen – tuon oikeuden kauppa- ja teollisuusministeriöltä jo huhtikuussa 1940, vaikka Einar oli saanut talvisodan aikana ministeriöltä 24.1.1940 päivätyn paimenkirjeen, jossa valtionavun ehtona kehotetaan olemaan maksamatta sota-aikana ylitöistä eikä lainkaan sivutoimisille. 18.5.1940 tulee vielä toinen KTM:n kosimakirje, jossa pyydetään ottamaan kantaa koulun tulevasta hajasijoituspaikasta opiston osalta Lahteen ja kauppakoulun osalta Rovaniemelle.

Tyyne Ylppö perää ensin Impiltä ja sitten Einarilta Helsingistä käsin 21.4 ja 2.6.40 opetustyön jatkoa ja 30.6.40 päättynyttä palkkaansa: ”Ministeriössä pyysivät 21.4.40, että kirjoittaisin Jokelle ilosanoman, että Lahti on pyytänyt meidän kouluamme sinne. Tämähän on loistotarjous, joka kiitollisuudella otetaan vastaan. Sinne varmasti saamme entisiä viipurilaisia oppilaitammekin taas, miten ihanaa. Eikö olekin ihanaa jos tas saamme alkaa työmme, ei tosin vielä nyt keväällä, mutta sitten syksyllä taas.

Olen 2.6.40 kovasti odotellut tietoa koulumme kohtalosta. Alkaako se ja missä muodossa? Tuleekohan sinne kaikki kolme koulumuotoa ja saavatko kaikki entiset opettajat työtä. Sitten se palkka-asia. Rahatoimistossa odottavat vain Sinulta palkkalistoja. Maaliskuussa sain omani eikä sen jälkeen ole maksettu mitään. Toivottavasti Sinä olet jo siviilissä.”

Koulutyö alkaa 2.9.1940, mutta muut vaikeudet on kirjattu em. seikkojen lisäksi Einarin kirjeeseen Lahdesta 27.7.40: ”Kirjeitä saapuu minulle joka päivä monta kappaletta, kun sekä entiset että viimesyksyiset oppilaat kyselevät koulunkäyntinsä jatkamismahdollisuuksia, pyytävät jäljennöksiä kadonneista todistuksistaan jne. Jäljennöksiä en voi kuitenkaan kirjoittaa, kun arkisto yhä Helsingissä, josta minun täytyy johtokunnan toivomuksen mukaan lähteä se hakemaan. Samalla yritän saada Viipurin kaupungin luovuttamaan pelastetut 21 kirjoituskonetta ja kolme laskukonetta Lahden kauppaoppilaitokselle.”

Kauppakamari perustetaan

Einar ryhtyy oitis vahvistamaan asemiaan ja suostuu vasta perustetun ja kaupunginjohtaja Uuno Takin vetämän Lahden kauppakamarin vt. sihteeriksi eli toiminnanjohtajaksi.

Einar tempaistaan koulunsa päätyttyä niin nopeasti Kauppakamarin toimista taas aliker­santin vormuunsa, että maksamattomaksi Kauppakamarin laskuksi jää esimerkiksi 200 mk kokousilmoitus Ajan Suunnalle muun lopputilityksen ohella.

Pelinrakentajina Takki ja Tuurna

Einar hankkii jo sotaretken alussa tietoa paluustaan Viipuriin ja tilaa jopa Karjala-lehden ajan tasalla pysyäkseen.

”Jo 1.9.41 odottelen kiihkeästi tietoa millaisessa kunnossa Viipuri nyt on. Karjalassa oli Taavi Siltasen luettelo Viipurin tärkeimmistä rakennuksista. Sen mukaan koulumme on huomattavasti vaurioitunut ja vuoden 1939 asuintalomme Pontuksenkatu 38 kahden ylimmän kerroksen osalta.”

Einar saa ilmeisesti lisätietoa koulu- ja perheasioista joululomallaan, vaikka käytetyissä lähteissä niitä ei mainita. Asiat jäävät kuitenkin avoimiksi 14.1.42 jälkeen Gorassa kirjoitetuissa kirjeissä.

”Saa nähdä, milloin koulumme alkaa ja pääsenkö milloin näistä hommista opetustehtävään. Joitain opettajia lienee vapautettu, vaikka suurin osa on edelleen sotahommissa. Joutaisi täältä kenttäsairaalasta meikäläinen invalidi jo siviilihommiin. Näin hiljattain lehdestä, että koulumme alkaa 2.2.42. Ainakaan sitä ennen emme ole irtautunut näistä hommista, se lienee selvää. Mutta onhan siellä Lahdessa äijänkuvia, jotka varmasti mielellään hoitavat meikäläisen aineita ainakin ylitunteina – ainakin haiskahtaa siltä.”

Kauppaoppilaitos Lahdessa

Lahden kauppaoppilaitoksen opetustyön käynnistyminen jatkosodan alun lukukausiseisokin jälkeen kiinnostaa Einaria erityisesti asemasotavaiheen alettua. Einar olisi kenttäsairaalasta vapauduttuaan heti valmis palaamaan opetustyöhön Lahteen ja sieltä ensitilassa jo syksyllä 1942 rehtorintoimeensa Viipuriin, mikäli työtilat ja oppilaiden paluumuutto sen sallivat – eli lopullisen voiton jälkeen.

Einar kirjoittaa: ”Lehdissä on elokuun alussa (ennen 6.8.42) uutinen, jossa kerrotaan kauppa- ja teollisuusministeriön määränneen, että kauppa- ja ammattioppilaitokset saavat alkaa työskentelynsä vasta lokakuun alkupuolella myöhemmin ilmoitettavana päivänä ( – joksi tuli sitten 12.10). Lahtea lukuun ottamatta olivat kauppaoppilaitokset ilmoittaneet alkavan jo syyskuun 1.pnä, joten se on ollut turhaa hätäilyä. Yhä lisää lomaa siis opettajille, mutta kai ne pakkotyöhön pannaan jonnekin.”

Kauppaoppilaitos takaisin Viipuriin

Ale Reinikainen pelaa omaa valtapeliään Viipurin kauppaoppilaitoksen paluumuutosta hänen johdollaan. Ovi ei ainakaan avaudu Einarille, kun Viipurin hoitokunta Arno Tuurnan johdolla julistautuu myös kauppaoppilaitoksensa johtokunnaksi ja kutsuu 13.7.1943 kirjelmällään Reinikaisen hoitamaan oppilaitoksen rehtorintointa apunaan Tyyne Ylppö. Virkaa tekevän rehtorin avuksi valitaan kuitenkin kauppaoppilaitostoimikunta, jota johtaa aiemman johtokunnan puheenjohtaja Onni Lehtokari.

”Olin kuulevani iltauutisista 9.1.43, että (oluttehtailija) A Sergejeff on lahjoittanut Helsingin Kauppakorkeakoululle kolme miljoonaa markkaa, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli kohdistaa se Viipurin kauppaoppilaitokselle, jollei olisi käynyt, kuten on käynyt.

Hallitus on sitten 5.3.43 uusittu. Tietysti Uuno Takki jäi istumaan tuolilleen ja opetusministeriksi tuli Kauppakorkeakoulun rehtori, edistyspuolueen Kalle Kauppi, niin että kyllä siellä hallituksessa nyt on kauppaopetuksen tuntemusta.

Saksin Karjalasta 22.3.43 maaliskuun lopulla lyhyen uutisen kauppaoppilaitoksen toiminnan alkamisesta otsikolla Viipurin merenkulkuopisto Papulan koulurakennukseen alaotsikolla Sen yhteyteen toistaiseksi myös kauppaoppilaitos. Korjaustyöt valmistuvat tulevan syyskuun 1. päivään mennessä. Laitos aiotaan siis panna käyntiin koko laajuudessaan. Kunpa muu maailmanmeno alkaisi selvitä. Sumuiselta vielä ainakin näyttää.

Lehdissä oli heinäkuun -43 alussa uutinen, että Rovaniemelle on päätetty perustaa kauppakoulu. Nyt vasta sekin toteutuu, vaikka siitä puhuttiin jo kesällä -40. Ehkä siitä silloin olisi tosi tullutkin, jos me Viipurin evakot olisimme olleet halukkaita sinne lähtemään. Lahti-lehdessä oli samalla, että Lahden kauppaoppilaitoksessa on haettavana vahtimestarin toimi.

Sain 23.7.43 (sisareltani) Mairelta kirjeen Jyväskylästä, jossa hän mainitsee Karjalasta lukeneensa, että Viipurin kauppaoppilaitos alkaisi toimintansa ensi syksynä. Siitä oli muka oikein ilmoitus. Minä en tiedä yhtään mitään. Sitä voisi jo sanoa soutamiseksi ja huopaamiseksi. Ehkäpä saan asiasta jotain kuulla varmempaa.

Se on 27.7.43 sittenkin totta, että koulu alkaa Viipurissa nyt syksyllä. Asia lienee lopulta kai niin, että eivät ole saaneet teollisuuskoulua käyntiin Viipurissa, joten huoneisto on vapautunut ammattikoulurakennuksesta. Siihen asian olisi pitänyt kehittyä alusta alkaen, sillä totta kai kauppaoppilaitokselle kaupungin omana kouluna on annettava etusija valtion teknillisen koulun rinnalla, kun edelliseltä on lisäksi riistetty oma huoneistonsa. – Ketähän sinne Viipuriin nyt sinne ensi hätään menee. Ale kai menee ilman muuta, niin että Ale ja Tyyne voivat jälleen saada toisensa. Mitä tehnee Ilimari ? Luulisi niitten tiedustelevan meikäläiseltäkin haluaako takaisin. Jollei muuten ala enemmän kuulua, niin täytynee tullessa tehdä kierros Viipurin kautta.

Kirjoitan Alelle 3.8.43 lyhyen tiedustelun, jos se sitten tavannee hänet vaikka Antreassa. Nyt minäkin huomasin lauantaisessa eli 7.8 Uudessa Suomessa ilmoituksen Viipurin kauppaoppilaitoksen alkamisesta.

Tänne (Syvärille) 28.8.43 tultuani odotti minua Alen kirje vihdoinkin. Kertoo heinäkuussa tavanneensa Tuurnan Torkkelin puistossa ja tämä oli sanonut hänelle, että olepa hyvä ja tule kirjoittamaan sitoumus, että tästä syksystä tulet toimimaan opettajana Viipurin kauppaoppilaitoksessa. Niin yksinkertaisesti se kävi. Sanoo odottavansa minua Antreaan. Oli toki hyvä, että jäi ainakin se syrjähyppy ohjelmasta pois. Se Alen huvila kuuluu olevan kolmen kilometriä Kavantsaaren asemalta.

Huomasitko elokuun lopun lehdistä, että Greta Toivonen on valittu Rovaniemen kauppakoulun johtajaksi? Niin ne naiset valtaavat vähitellen siellä kotirintamalla kaikki asemat. Ei liene vielä ennen tässä maassa ollut naista kauppakoulun johtajana.”

Einar saa lisää tietoja kauppaopetuksen alkamisesta 1.10.43 Viipurissa ensin Karjalasta, jossa Ale kertoo haastattelussa 23.9.1943 hakijamäärästä, jolloin 169 hakijasta vointiin ottaa oppilaaksi 61, ja myös Tyyneltä Impiin kautta referoituna 21.10.

Impi kirjoittaa Einarille: ”Tyyne asuu Viipurissa nyt Kullervonkadulla. Hän kirjoittaa, että on kovin intresanttia alkaa alusta, vaikka Alella tietystikin on suurin taakka, mutta hän on sen kestänyt ihmeen hyvin ja suoriutunut kaikesta ajoissa. Hänellä on nyt vähän tunteja, joten hänelle jää aikaa ja voimia toimia ripeästi. Opettajanhuone on kuulemma liiankin suuri kahdelle opettajalle ja kirjatkin ovat jo hyllyssä. Oppilaat ovat miellyttäviä opinhaluisia, nuoria tyttöjä. Oppilaita on vain yksi maskuliini ja koulussa kuusi. Tyyne kertoo ruokapuolen olevan melkein korttien varassa, sillä hän ei ole vielä ehtinyt käydä maaseudulla. Koulukirjat on osaksi palautetut Papulasta ja ovat jo hyllyissä, ajatella!

Viipurin merikoulu näkyy lokakuussa -43 viettäneen 75-vuotisjuhlaa Pyöreän Tornin hopeasalissa, vaikka koko koulua ei tällä hetkellä ole toiminnassakaan. Alekin näkyy tuoneen tervehdyksensä, ja Rilakselle on presidentti suonut oikein metkunkin rintapieleen

Hugon linjalla.”

Einar ja Impi sekä myös Lahdessa opettava Margit Karkinen kritikoivat Lahden kauppaopistoa johtavaa Hugo Teivaalaa valtapelistä hänen kieltäydyttyä syksyllä 1943 alle­kirjoittamasta Reino Karkisen ja samalla myös Einarin kotiinpaluuhakemusta perustellen sillä, että tuntiopettajat om jo hommattu, eikä teitä siis tarvita.

Einar kirjoittaa: ”Näkyvät valinneen syyskuun -43 alussa Lahden kauppaoppilaitoksen uudeksi opettajaksi Tyyne Ylpön tilalle jonkun maisteri Nevalaisen Porista. Kohta ne alkavat koulutkin. Hauska kuulla, mitä Ale, Tyyne ja kumpp. tulevat pitämään Viipurissa olostaan ja elämästään. En ole lehdissä huomannut mitään tietoja, kuinka paljon hakijoita Viipuriin on ollut.”

Einar alkaa todeta 31.10.1943, että paluumuutolle Viipuriin asetettu rajoitus ei ehkä johdukaan pelkästä rakennusmateriaalipulasta, vaan lopullisen voiton laskeneesta odotusarvosta.

”Näyttävät olevan sitä mieltä, että stop, tuli liikaakin! Kyllä siellä pitänee lomalle tullessa pistäytyä päiväseltään (eikä missään tapauksessa kauempaa). Marraskuun alussa on pidetty lehdissä pirunmoista mölyä Viipurin ja yleensä Karjalan tulevasta kohtalosta. Jonkinlaista karhuntaljan nylkemistä ennen kuin karhu on kaadettu.

Nyt 15.1.44 on Lahden kauppaopistokin saanut stipendirahaston, tietääkseni ensimmäisen. Miten lienee Viipurin rahakasojen, en ole muistanut kysyä. Kunhan vain eivät olisi evakuoituneet.”

Impi tapaa Tyyne Ylpön Lahden asemalla 8.1.44. joka kertoo, että koulu joutuu siirtymään Papulaan ensi syksynä. Einarin olisi siis haettava virkaansa, sillä Ale unohtaa jatkuvasti olevansa vain vt. rehtori. Pommitukset keskeyttävät koko maassa 23.2.44 oppikoulujen lukioluokkien sekä Helsingin ja Viipurin kauppaoppilaitosten toiminnan. Ale antaa myös asiasta lehtihaastattelun toiminnan siirryttyä Antreaan.

Alen haastattelussa: Koulu on 6.3.44 saanut käytettäväkseen Syvälahden kansakoulun. Nykyisessä työskentelypaikassa majoitus on ahtaanlaista, mutta sen sijaan ruoka on hyvä. Oppilaita on 54. Oppilaat järjestivät kiitosjuhlan paikkakuntalaisille.

Viipurin kauppaoppilaitoksen toiminta päättyy tavanomaiseen tapaan 20.5.1944, mutta Tyyne Ylpön henkilökohtainen omaisuus jää Tali-Ihantala taistelun jalkoihin. Tyyne ja Ale pakenevat Viipurin muun hoitokunnan myötä Uuteenkaupunkiin, jossa vt. rehtori Ale Reinikainen perää, taas elokuussa 1944, evakkoon kadonneita oppilaitaan. Lopputuloksena on kuitenkin jonkin instanssin tekemä päätös, että Viipurin kauppaoppilaitoksen tämä osuus siirretään Tampereen kauppaoppilaitokselle syyskuussa 1944.

Kuvia Viipurista

Impin luokkatoveri Aune Arra avaa omia muistojaan ja toiveitaan kirjeessään Impille Suomenlinnasta 4.2.1942.

”Ehkä joskus tapaamme toisemme Viipurin rehevässä puistossa kuulaana kevätpäivänä. Ei vanhoina, vaan täsmälleen samanlaisina kuin aina ennenkin. Se vanha Viklundin talohan on myös pystyssä. Mutta tavarat sisältä poissa. En ole vielä käynyt, mutta niin pian kuin mahdollista. Ehkä silloin on meri vapaa, se tuttu tuuli puhaltelee valleilta ja puiston vehreys on entisellään. Rakas Viipuri! Sen tapaaminen on varmaan järkyttävä ja ihana. On kuin menisi jonkun rakkaan läheisen haudalle ja asettaisi hiljaa kukkansa – ja poistuisi sitten.”

Viipurin jälleenrakentaminen luo Einarille kuitenkin työelämää koskevia muutostoiveita 15.3.1942.

”Elämä Viipurissa tuntuu elpyvän vähän kerrallaan. Monia taloja jo kunnostetaan. Mm. Helsingin Pankin talossa Espilää vastapäätä avataan jokin liike kohdakkain, samoin Torkkelinkatu 4:ssä Suomen Pankin vieressä. Jos haluat matkustaa sinne, niin sen kun menet. Miten sitten myönnettäneen matkustuslupia?

Minulle tulee nyt 6.4.42 Karjala. Siinä on aina yhtä ja toista Viipurin asioista. Hermanni Suoninen kouluineen muuttaa siis ensi syksynä takaisin Viipurin, mutta Onni Lehtokarin porukalta on siirto evätty. Olen jo syksystä asti vinostellut, että eiköhän vain Tuurnan sakki ota koulurakennustamme käyttöönsä. Kun sinne pääsevät pesiytymään, niin millä ne pois saa häädetyksi, sitten kun rakennusta tarvitaan koulutarkoituksiin.

Joensuussa evakkona oleva pormestarinna Anna Fagerström toistaa myös paluumuuttotoiveitaan kirjeessään Rehtorinrouva Impille 16.8 1942: ”Ei täällä suinkaan voi sanoa viihtyvänsä, sillä ihmiset ovat kokonaan erilaiset kuin me karjalaiset. Odotan vaan korvauksen armopaloja päästäkseni pois Viipuriin, jossa juuret ovat ja pysyvät. En ole käynytkään vielä tähän asti siellä, mutta jos asiat vaativat niin täytynee pistäytyä. – J.k. Pieni suukko korvaan kummilta Virvelle.”

Faktoja Viipurista

(Kirjan tässä osioissa) Einar lukee vuonna 1942 tilaamastaan Karjalasta Viipuria koskevia uutisia ja vierailee vuorolomillaan myös siellä. Odotukset paluusta kotikaupunkiin ovat suuret, mutta todellisuus on kohdattava.

”Yrjö Kurkineva näkyy heinäkuussa 1942 kuolleen sotasairaalassa sodan rasitusten uuvuttamana, kuten kuolinilmoituksessa mainittiin. Hänet haudataan Viipurin sankarihautaan. Vuosi sitten näin hänet jossakin Suistamolla. Puolen kilometrin päässä olevassa jalkaväen kanttiinissa pitäisi 25.7.42 olla kesälomaansa viettämässä maisteri Toini Laurikainen, mutten häntä nähnyt.

”Muistuu tässä 5.9.42 mieleen, että Viipurin kaupungin hoitokunta on anonut valtiolta avustusta 1 750 000 mk kunnostaaiseen ammattikoulurakennuksen. Mahtaneeko sitten saada. Hesassa oli hiljattain kuvaus nykyhetken Viipurista. Siinä oli mm. kuva siitä parturinrouvasta, jolla oli liike Linnankatu 39:ssä ennen talvisotaa. Viipurilaisilla näkyy olevan halontekopakko neljä mottia miehen ja oliko se kaksi mottia naiseen. Minulle tulee Karjala tämän kuun aikana, joten voin paremmin seurata viipurilaisten touhuja. Luin juuri Lahti-lehdestä, että useita viipurilaisia kansakoulunopettajia, jotka ovat pari vuotta toimineet Lahdessa, siirtyy nyt takaisin entisiin virkoihinsa Viipuriin.

Karjalasta luin 7.9.42 Viipurin talousoloista, veroista jne. Verokuitit on verovelvollisen itsensä huolehdittava. On se vähän kumma juttu, ettei rahatoimisto voi postittaa verokuitteja. Jokaisen siis pitäisi matkustaa Viipuriin kuittia noutamaan. Pitänee minun pyytää lomalitteraani myös Viipurin merkintä.”

Einarin ensimmäinen vierailu takaisin vallattuun Viipuriin alkaa 2.10.1942 Lahdesta lomalaisjunalla klo 2.01, joka on perillä jo klo 7.10. Lupauksia kauppaopiston paluumuutosta ei ilmeisesti saatu. Einar palaa samalla lomalaisjunalla Viipurista klo 19.00 takaisin Lahteen ja ollen perillä kello 23.41. Asevelikalenterissa on siitä vain lyhyesti, mutta kirjeessä pari viikkoa myöhemmin on kommentti. Sen jälkeiset havainnot perustuvat puolestaan lähinnä lehtiartikkeleihin, joiden lukuun oli tuolloin aikaa Syvärillä.

”Kaupunki surkean näköinen. Kävin kaupungintalossa eli entisessä koulurakennuksessa kaupunginjohtaja Taavi Siltasen puheilla. Viipurissa näyttää arvo- eli tyylihuonekaluja koottavan ammattikoululle yleisön nähtäviksi ja tunnistettaviksi. Tervasaaren varasto oli suljettu parahiksi, vaikka senkin asian sain tietooni Karjalasta vasta täällä Syvärillä. Se Viipurissa käynti jäi niin pikaiseksi, ettei siinä juuri muuta ennättänyt kuin ihmettelemään, mutta kun ne lomapäivät ovat niin kalliit, ettei oikein tiedä mihin ja miten ne parhaiten käyttäisi.

Alpo Malme tuli 17.10.42 Syvärille lomalta Viipurista. Miekkosella oli kultasormus vasemmassa nimettömässä. Oli kihlautunut jonkun Eeva-Liisa Pullin kanssa, jolla ikää on jo 22 vuotta ja siviiliammatti Klassillisen lyseon VII luokan oppilas.

Karjalassa oli lokakuun -42 lopulla selostus Viipurin asevelijuhlasta Pyöreässä Tornissa. Siellä esiintyi mm. aseveli pastori Arvo Ohinen, joka oli pari kolme päivää syksyllä -39 samassa porukassa kuin minäkin Säiniöllä, mutta häipyi sitten Toukolan hommiin takaisin, sekä myös Felix Krohn ym. aseveljiä samaan tyyliin.

Karjalasta luin marraskuun -42 alussa, että Viipurissa on avattu uusi ravintola Linnanhovi (hovi tietenkin!) entisessä Munkin huoneistossa. Ei mainita, onko Hoviska edelleen johdossa. Osuusliike taas on avannut Maalaiskunnan talossa ensi luokan hotellin Otso, jota kovin kehuttiin. Ja Karjalan omassa talossa on vietetty joitain harjannostajaisia. Lehti pääs-see kesään mennessä muuttamaan takaisin Viipuriin entisille sijoilleen. Ja uudelta vuodelta rupeaa Viipurissa ilmestymään Maakansan työn jatkaja Karjalan Sanomat. Eteenpäin siis kovasti mennään Viipurissa, kaikesta huolimatta.

Eilen illalla 20.11.42 radiouutisissa kerrottiin eräästä auto-onnettomuudesta, jossa Sortavalan kaupunginjohtaja Arvi Häyhä menetti henkensä. Hän oli Sortavalan lyseon oppilaita ja hyvä tuttavani Viipurissa on vietetty joulukuussa -42 aseveliviikkoa ja juhlittu mm. messuhallissa, joka näkyy olevan entinen Pietisen tehdasrakennus siinä Pelikanin nurkalla.

Uudessa Suomessa oli helmikuun -43 alussa Tuurnan haastattelu Viipurin sosiaalisista ja sivistyksellisistä kysymyksistä. Ammattikoulun avaamista siis suunnitellaan ensi syksyksi, mutta kauppakoulusta ei hiiskuta mitään. Kun Ale vielä aikansa kuhnailee, niin menee meille varattu huoneistokin muihin tarkoituksiin.

Karjalassa oli helmikuun -43 lopulla lyhyt uutinen, että Viipurin kaupungin aktuaariksi on valittu fil.kand. Matti Järveläinen; Kaukonen ei siis tullut takaisin virkaansa. Viipurin teatteri näkyy valinneen Uuno Wickströmin toiseksi johtajakseen Antero Suonion rinnalle.

Saksin jälleen 13.3.43 Karjalaa. Kyllä se Papulan kansakoulu on niin kurjassa kunnossa, että siinä saa tehdä työtä hitosti, ennen kuin se on ammattikoululle asuttavassa kunnossa. Näin sen raunion syksyllä Viipurissa käydessäni. En oikein usko, että sen kunnossa lokakuun alkuun mennessä, jolloin koulujen pitäisi alkaa. Taitaa Takin Uuno kovistella Viipurin hoitokunnan heppuja näissä ammattikouluasioissa.

Näkyy Järveläinen kieltäytyneen aktuaarin virasta, jollei Viipurin kaupunki kykene tai halua maksaa kunnollisia palkkoja.

En usko minäkään 15.3.43 Alen aikaansaannoksiin, eikä ne Viipurin herratkaan pane hihoja heilumaan, jollei Uuno rupea heitä ruoskimaan kauppaoppilaitosjutussa samaan tapaan kuin merimieskoulun suhteen.

Karjala on maaliskuun -43 lopulla julistautunut puolueettomaksi lehdeksi ilmoittaen syyksi, että kokoomuspuoluekin on jättänyt karjalaiset heitteille. Helsingin Sanomathan on jo pitemmän aikaa ollut riippumaton, kuten otsikossa mainitaan. Lääninhallitus aikoo muuttaa kesän tullen takaisin Viipuriin. Maaherran asunto on jo kuulemma kunnostettu. Viipurin kaupungin tilintarkastajaksi on valittu kauppat. kand. Pentti Kärmeniemi. – Oli myös ilmoitus, josta näkyy, että Edeniin tulee hotelli. Ihmeen paljon sinne Viipurin raunioiden keskelle näkyy ilmestyvän hotelli- ja ravintolaliikkeitä.

Karjala kirjoittaa huhtikuun -43 alussa, että raitiotieliikenne alkaa ensi kuussa. Kangasrannan liepeillä lienee säilynyt sen verran mökkejä, että katsovat sen kannattavan. Paljon tarpeellisempaa se nykyoloissa varmaan olisi, jos kiskotus olisi vedetty läntisiin esikaupunkeihin Sorvaliin, Saunalahteen jne. – Kautta koko päivän raitiovaunuliikenne alkoi puolestaan lokakuussa.

Hakkapeliitan -43 pääsiäisnumerossa on kuvia ja kirjoitus bolsukaudelta Viipurissa, Sortavalassa ja Terijoella hilukulkuekuvia myöten. Aioin säästää tuon lehden ja tuoda sen Lahteen. Kyllä varmaan se minun vuonna 1941 löytämäni vappukulkueen kuva Viipurista olisi myös haluttua kuvamateriaalia erinäisiin lehtiin ja julkaisuihin, ja voihan sen myöhemmin lainata julkaistavaksi. Täytyy säilyttää se visusti.

Toukokuun -43 lehdistä näkyy, että oppikoulut ovat tulvillaan oppilaita, aivan ennätysmäärät kerrassaan. Kukaan ei puhu ammattikoulujen puolesta mitään, aivan kuin niitä ei olisikaan. Kehitys kulkee yhä hullumpaan suuntaan. Hyvä esimerkki: Ylä-Vuoksen teollisuusalueelle perustetaan kaksi uutta yhteiskoulua, Vuoksenniskalle ja Ensoon. Siellä jos missään luulisi nyt tarvittavan ammattikouluja ennen kaikkea.

Ja Kotsan Mattikin näkyy aloittavan Viipurissa vesitehtailunsa, vaikkakaan ei Papulassa, kuten ilmoituksesta näkyy.

Viipurin teatterin uudeksi johtajaksi näkyy (Impin mukaan 23.2.44) tulevan Helge Ranin Kotkan teatterista. Hän on ollut aikanaan Viipurissa näyttelijävaimonsa Saaran kanssa. Tämä Helge Ranin on Mauno Raninin veli, jonka poika oli oppilaasi. He molemmat ovat oikeita herrasmiehiä, hyväkäytöksisiä ja komeita. ”

Matti & Virve Haro (toimittaneet):
Kenttäpostia Syväriltä
Kustantaja: Haro-Mat
Paino: Kopio Niini Finland Oy
A5-koko, 160 sivua
ISBN 978-952-02-4276-4
Editointi: Leo Karetvaara, 2012

Haron tekstin joitakin väliotsikoita hieman muutettu.