​​Kevätretki Joensuuhun 2012

Pamauksen kevätretken kohteeksi Joensuu oli mitä sopivin: Pohjois-Karjalan pääkaupungissa oltiin karjalaisella maaperällä. Neljän ja puolen tunnin junamatkan Helsingistä oli kätevä, ja vei kuitenkin uusia tietojen ja elämysten pariin.

Ohjelma oli tiivis, sisällöltään täysipainoinen, mutta ei kuitenkaan aikataulultaan läkähdyttävä. Tutustumiskohteet antoivat hyvän yleiskuvan Joensuun ja Pohjois-Karjalan aineellisesta ja henkisestä tilasta.

Kävimme maakunnan valtalehden Karjalaisen kustantajayhtiössä Pohjois-Karjalan Kirjapainossa, John Deeren metsäkonetehtaalla, yliopistolla, Kontiorannan varuskunnassa sekä Kolilla.

Karjalaisen päätoimittaja ja konsernin lehtitoimialan johtaja Pasi Koivumaa kertoi lehden voivan hyvin vaikka maakunnan väestökehitys ei anna tilaa levikin laajentamiselle. Taloudellisia ratkaisuja on haettu muun muassa yhteistyöstä muiden maakuntalehtien kanssa. Tästä tunnetuin tuote on Sunnuntaisuomalainen- viikkoliite. Savon Sanomien ja Keskisuomalasien kanssa Karjalainen yhteistoiminta on likeisintä.

Pohjois-Karjalan Kirjapaino on pörssiyhtiö, jossa omistus on kuitenkin keskittynyt Laakkosen suvulle. Päätoimittajan mukaan kasvollinen omistus on lehdelle myönteinen asia, eikä hän ole kokenut sen rajoittaneen toimintavapauttaan.

Tunnuksella Maakunnan puolesta -toimiva lehti on kirjoittanut huolestuneita artikkeleita valtion toimintojen alasajosta Pohjois-Karjalassa. Suuri menetys uhkaa Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttamisen muodossa. Vaalipirejä on Koivumaan mukaan paikallaan yhdistää, jotta Itä-Suomen ääni saataisiin paremmin valtakunnan tasolla kuulumaan. Myös kuntarakenteen muutoksessa el kuntaliitoksissa lehti kannustaa rohkeaan etenemiseen.

Käynti John Deeren metsäkonetehtaalla kumosi mahdollisia ennakkoluuloja siitä, että ulkomainen omistus väistämättä merkitsisi tuotannon hiipumista Suomessa. Amerikkalainen maatalous- ja metsäkonejätti osti Rauma-Repolan, sittemmin Metson, metsäkonetuotannon vuonna 200o, ja se jälkeen Joensuun tehtaan tuotantoa on kasvatettu runsain investoinnein. Tehdas työllistää nykyään nelisensataa henkeä. Koneista 85 prosenttia menee vientiin.

Joensuun tehdas vastaa John Deere -konsernin tavaralajimenetelmän harvesterien teosta. Menetelmässä rungot pätkitään oikeisiin mittoihin metsässä kaatamisen yhteydessä. Yhdysvalloissa konserni tekee kokopuuharvestereita. Siellä korjuutapa on toinen.

Meneillään olevan laajennusvaiheen jälkeen tehdas voi lähettää maailmalle kymmenen harvesteria tai kuormakonetta päivässä. Muun muassa robottihitsauslaitteita tulee lisää. Jokainen kone tehdään yksiöllisesti tilaajan toiveiden mukaan. Harvesterin perusmalleja on neljä, ja niihin on tarjolla seitsemän erilaista harvesteripäätä.

Tehtaanjohtaja Janne Haapalainen kehui Joensuuta hyväksi toimintaympäristöksi. Metsäkoneteollisuutta on alueella runsaasti, ja hyviä alihankkijoita on tarjolla. Yksi niistä on harvesteripäitä kehittänyt Outkummun Metalli.

Joensuu on Suomen epävirallinen metsäpääkaupunki, jossa on alan koulutuksen ja tutkimuksen vahva keskittymä.

Itä-Suomen yliopisto on johtava laitos metsä- ja ympäristötutkimuksen alalla, vahvisti rehtori Perttu Vartiainen. Itä-Suomen yliopisto muodostettiin vuoden 2010 alusta, jolloin Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistettiin saman hallinnon alaisuuteen.

Yliopisto antaa perus- ja jatkokoulutusta kahdellatoista alalla ja on siten maan laaja-alaisimpia korkeakouluja. Vartiainen uskoo, että. oikeustiedekin vielä onnistutaan saamaan joukkoon. Tutkinto-opiskelijoita Itä-Suomen yliopistossa on 14 000.

Yliopiston yhteiskuntatieteellisen osaston yhteydessä Joensuussa toimii Karjalan tutkimuslaitos, ja humanistisessa osastossa on karjalan kielen tutkimusta. Yliopisto pyrkii vahvistamaan laajalaista Venäjä-osaamista ja tähtää rajaseutujen ja reuna-alueiden tutkimuksessa kansainväliseen kärkeen.

Mitä Joensuusta olisi tullut ilman yliopistoa? Rehtori Vartiaisen mukaan suorien vaikutusten lisäksi yliopiston välillinen merkitys esimerkiksi kaupungin kulttuurielämän vireyttäjänä on ollut suuri. ”Jos ei olisi yliopistoa, Joensuu olisi kuin Kajaani”, hän kiteytti.

Toisen kevätretkipäivän ohjelma alkoi bussimatkalla Kontiorantaa, Pohjois-Karjalan Prikaatiin. Sen komentaja, eversti Jari Kytölä otti meidät vastaan ja totesi alkajaisiksi. että prikaati on vielä 1,5 vuotta pystyssä”. Puolustusvoimien nopeutettu säästöohjelma iskee Kontiorantaan. 200 työpaikkaa menetetään.

Kytölä esitteli uudistuksia ja säästöjä koko puolustusvoimien kannalta todeten, että sodanajan vahvuutta alennetaan 350 000 miehestä 230 000 mieheen vuoteen 2015 mennessä. Reservin kertausharjoitusmäärät pienenevät. Johtamistasoja karsitaan yhdellä, ja hallintoyksiköiden luku putoaa viidestäkymmenestä kolmeenkymmeneen.

Näissä järjestelyissä Pohjois-Karjalan Prikaatin asemaa heikensi se, että siellä on keskitytty jalkaväen kouluttamiseen. Puolustusvoimien pyrkimys on usean aselajin koulutuskeskuksiin. Kontiorannassa toiminnan laajentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman mittavia uudisinvestointeja samalla kun vanhan rakennuskannan korjauksessa olisi paljon rahanmenoa.

Näin ollen vaikuttaa väistämättömältä, että päätökset pitävät ja Kontiorannassa sotilaselämä on kohta ohi. Pieni ehkä haikeutta lisäävä yksityiskohta on sekin, että joukko-osaston perinteet alkoivat Viipurin rykmentistä. Joukko-osaston kunniamarssi on Karjalan jääkärien marssi ja tunnuslause ”Kollaa kestää”. Kollaan taistelun valtakunnallinen muistomerkki on varuskunnan apotilla. Muistomerkin juurelle Pamaus-seura laski kukat.

Kontiorannasta siirryttiin moottorimarssilla Kolin kansallismaisemiin. Siellä nautittiin lounas näköalaravintolassa ja tutustuttiin kansallispuiston opastuskeskukseen. Räntää satoi, mutta se oikeastaan vain syvensi näkymän vaikuttavuutta.

Maakunnallisen matkailuyhtiön toimitusjohtaja Markku Litja kertoi Kolin tulevaisuudennäkymistä. Koli on mahdollisuuksia täynnä, hän sanoi. Mahdollisuuksien toteutumien vain on antanut odottaa itseään.

Tämän vuoden lopulla on valmistumassa pienimuotoinen kylpylä, joka tulee palvelemaan ennen muuta venäläisiä turisteja, joiden merkitys Kolin matkailulle on suuri. Kävijöitä sinänsä vaaralla on paljon, mutta Litjan mukaan on valitettavan tyypillistä, että suomalainen matkailija pysähtyy maiseman äärelle vain kymmeneksi minuutiksi.

Luonto-Kolin kehittämisselvityksiä on meneillään. Luontomatkailun ja kulttuurin keskus on paperilla. Keskuksen kaavoitus varmistunee syyskuuhun mennessä. Sijoittaja on haussa.

Kolilla ja muissakin kohteissa liki 50-miehistä retkikuntaamme luotasi Pohjois-Karjalan Osuuskaupan eläkkeellä oleva toimitusjohtaja, kauppaneuvos Eino Tenhunen, jonka värikkäiden juttujen ansiosta virikkeetöntä hetkeä ei ollut siirtokuljetuksissakaan.

Tenhunen on ollut paljon mukana myös Kolin kehittämissuunnitelmissa, ja hänellä oli selvä mielipide matkailun jarruista. Niitä on hänen mukaansa kolme. Ensinnäkin Koli kuuluu Lieksan kaupunkiin, jonka keskus on Pielisen toiseksi puolella. Toiseksi luonnonsuojelijoiden ja matkailuväen ristiriidat ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Iso kynnys on myös se, että ympärivuotista matkailukäyttöä ei ole saatu aikaan.

Eino Tenhunen oli ollut kerhomestari Risto Mäkeläisen ”paikallisagenttina” retken ohjelman suunnittelussa ja yhteydenotoissa. Mäkeläinen johti joviaalisti matkaa muuten, järjestipä menomatkalla vaunuosastossamme tietokilpailunkin Pohjois-Karjala-teoriapohjan vahvistamiseksi.

Majoitus oli Joensuun Vaakuna-hotellissa. Illalliselle saimme osuuskaupan tarjoamaa palanpainiketta ja toimitusjohtaja Juha Kivelän tietoiskun liikkeen toiminnasta. Kiitokset sinnekin suuntaan.