Kokemukseni mukaan tapahtuu yhä vieläkin usein, että kun viipurilaispiireissä jonkin hyvän asian tukemiseen tarvitaan rahavaroja, kysyvät katseet kääntyvät Pamaus-Seuran suuntaan. Yleisesti on tiedossa, että Pamauksen hoidettavana on varallisuutta, jonka tuotosta jaetaan vuosittain apurahoja ja stipendejä.

 

Myös rahastotoiminnan alkuvaiheet sijoittuvat seuran Viipurin-kaudelle. Tämän yhteydessä sallittaneen ehkä ripaus juridiikkaa. Pamauksen toiminnassa on tarkoin noudatettu oikeusperiaatetta, että seuralle jotakin tiettyä tarkoitusta varten lahjoitetut rahavarat eivät ole seuran omaisuutta vaan sellaista erillisvarallisuutta, jota on hoidettava erillään seuran omaisuudesta ja jonka tuotto on, sikäli kun mahdollista, käytettävä lahjoittajan aikanaan osoittamaan tarkoitukseen. Tämä periaate näyttää joissakin yhteisöissä toisinaan unohtuvan. Voipa käydä niin, että yhdistysten tai liittojen hoidettavat lahjoitusrahastot näkyvät vain tilinpäätösten yhteydessä paperilla ilman että niiden varat olisivat edes tallella tarkoituksen toteuttamisesta puhumattakaan.

 

Ensimmäinen Pamauksen lahjoitusrahasto syntyi 1912, jolloin Juho Lallukka lahjoitti seuralle 60-vuotispäivänsä merkeissä, paitsi määräsumman seuran rakennusrahastoon, kolmen vuoden aikana yhteensä 9 000 markkaa eli vuoden 2011 rahassa noin 32 000 euroa stipendirahastoiksi nuorten teollisuuden- ja liikkeenharjoittajien opintomatkoja varten. Seuraavan rahaston seura sai 1920, jolloin kauppaneuvos Feodor Sergejeff lahjoitti 80-vuotispäivänään 25 000 markkaa eli vuoden 2011 rahassa noin 9500 euroa stipendirahastoksi nuorten viipurilaisten liikemiesten opintomatkoja varten ulkomaille. Kolmannen stipendirahaston perusti konsuli William Otsakorpi lahjoittamalla 1923 ja 1925 yhteensä 20 000 markkaa eli vuoden 2011 rahassa noin 6000 euroa opintorahoiksi nuorille ja kyvykkäille liikealalle valmistuville viipurilaisille. Sittemmin Viipurin kautena syntyi myös Juho Lallukan testamentin perusteella rahasto Viipuriin perustettavaa kauppamuseota varten, mikä hanke ei ainakaan toistaiseksi ole toteutunut. Vielä on tämän yhteydessä syytä mainita Pamaus-Seuran omilla varoillaan vuonna 1923 perustama Pamauksen liikesivistysrahasto, jota myös päätettiin hoitaa seuran muusta omaisuudesta erillisenä rahastona. Rahastojen säännöt uudistettiin ja yhdenmukaistettiin 1936. Valitettavasti sotavuosien jälkeen kuitenkin monen erityisrahaston pääoma kutistui inflaation vuoksi merkityksettömäksi.