Laulu Port Arthurista

Kirjoittanut Harry Blässar

Venäjän kärsittyä lukuisia tappioita sodassaan Japania vastaan 1905 Suomessa monet iloitsivat tapahtuneesta vahingoniloisina. Niinpä Viipurissa, suljetuissa seurueissa laulettiin laulua Port Arthurista:

Please add some images to your set

”Kuroki, Kuroki, kunde vi japaner bli,

Port Arthur, Port Arthur,

tack för att den föll din mur.”

Suomeksi kännettynä:

”Kuroki, Kuroki, tulispa meistä japanilaisia,

Port Arthur, Port Arthur,

kiitos, että muurisi kaatui.”

Laulu kuitenkin ilmentää, ettei sitä pitänyt laulaa santarmiupseerien kuullen. Etenkin, kun siihen aikaan ei oikein voinut olla täysin varma siitä, oliko seurue riittävän suljettu. Eräällä kerralla sodan vielä kestäessä, viipurilaisherrojen iloisen seurueen lauleskellessa oikein pianon säestyksellä kyseistä laulua, aikansa tunnetuin politrukki, salapoliisikomissaari Kaitokangas, jota Paitokankaaksi kutsuttiin, astui Esplanadipaviljonkiin sisään poliisimiehen seuraamana. Pianon ääressä istuva herra, eräs asianajaja Å, ryntäsi tuoliltaan ja huusi: ”Ulos, senkin vakoilija” ja otti käteensä tuolin, jolla uhkasi tunkeilijaa. Hän ei sentään toteuttanut aikomaansa väkivallantekoa, vaan kysyi: ”Mitä tässä oikein haluatte?” Kaitokangas siirtyi pianon ääreen, kahmaisi auki olevan nuottivihkon ja sanoi: ”Täällä tunnutaan lauleltavan lauluja, jotka edellyttävät rangaistusta majesteettirikoksesta ja tässä minulla on nyt todisteina sekä nuotit että sanat. Olette kaikki herrat tunnettuja viipurilaisia ja tulette saamaan kutsun huomenna kuulusteluihin.” Tämän sanottuaan hän poistui ylimielisen näköisenä huoneesta.

Hetken kuluttua seurue räjähti nauruun. Pianon nuottitelineellä oli kyllä ollut sanoja ja musiikkia koskeva nuottivihko, mutta ei mitään Port Arthur-lauluun liittyvää, sillä siitä ei koskaan ollut painettu mitään, ei nuotteja eikä sanoja. Tarjoilija, omistaja ja orkesterin jäsenet kutsuttiin sisään, mutta kukaan ei pystynyt kertomaan, minkälainen nuottivihko oli viety majesteettirikoksen todisteeksi. Mitään julkista poliisikuulustelua ei koskaan pidettykään, mutta sen sijaan ilta venyi pitkään, ja sen kuluessa saatiin kuulla paljon laulua ja otettiin monta ryyppyä, jopa santarmi Kaitokankaan kunniaksi.

Entisen viipurilaisen Walter Breitensteinin (s. 1918) kertomaa 16.11.2010

20.11.2010 Harry Blässar