Laulu Sorvalista

(Sävel: Sininen ja valkoinen)

Sorvali kun taakse jäi, koti säilyi mielessäin.

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Kertoisinko köyhyyden, eloni mun nuoruuden,

kulttuurinsa rikkauden? Kenpä tietäis vastauksen?

Kaunis oli saari, kauniit oli rantansa sen,

kauniit oli lahdet venehellä ain soudellen,

valkoinen sen hanki, valkoiset nuo yöt kesien,

heijastui myös veteen värit nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi saareen sen, kylmän sekä routaisen.

Lämmön tunsin kuitenkin rakkaudessa Sorvaliin.

Hiljaa puitten kuiske soi, terveisensä tuuli toi,

niin kuin aikaan lapsuuden, kaupunkiini muistojen.

Kaunis oli saari . . .

Toria nyt näe en, saunoja mä muistelen

Hedmannin ja Naruskin, puhtautta vaalien.

Pumppukaivon muistan myös, kauniin kuusikulmaisen

sellaisna kuin ennenkin, vierellänsä astellen.

Kaunis oli saari . . .

Kotimme jäi rajan taa, vieraat vain nyt asuttaa

Sorvalia lapsuuden, muistojemme Karjalaa.

Poissa vain on kauneus sen, aika toinen nykyinen,

turistina astelen, sydän suree kaihoten.

Kaunis oli saari . . .

—————————————————————————————–

Alkuperäinen teksti: Oiva Parila, Helsinki 22.3.1988.

Uusi versio: Leo Karetvaara, 2004.