Nisse Hagman, viipurilaine

Kirjoittanut Pertti Araviita

– Meikäläinen syntyi tuossa talossa, se ol Kipinä nimeltään, Nisse Hagman viittaa rakennusryhmää kohti, kun täpötäysi bussi liukuu Papulankatua pohjoiseen. Urheiluporukkamme on toiviomatkalla Viipurissa, Nisse johtaa ja muistelee mikrofoniin: Vesrinkelit ol hyvvii, äiti lähetti ain ostamaan niitä.

Papulan urheilukentän nurmella keräännymme kehään Nissen ympärille, ja kuulemme, miten yleisurheilijamme Hannes Kolehmaisesta Paavo Nurmeen ja Matti Järvisesta Volmari Iso-Holloon tekivät täällä maailmanennätyksiä.

– Paavo Nurmi osallistui Viipurissa maratonin olympiakarsintoihin 1932. Hän saapui ylivoimaisessa johdossa Papulan kentälle, täällä oli tarkoitus juosta radalla viimeiset neljä kilometriä. Nurmi lopetti kuitenkin juoksunsa paria kilometriä ennen maalia, syy on jäänyt arvoitukseksi.

– Viipurin Urheilijain ja Nurmen välillä sovittiin, että lipputulot pannaan puoliksi. VU varasi kahdeksantuhatta lippua, mutta katsojia tuli 12.000. Rahat jaettiin kahteen pärekoriin tuolla toimistokopissa. Los Angelesissa Paavo Nurmi ei juossut, koska häneltä evättiin osanotto sala-ammattilaisuuden vuoksi.

Kun bussi palaa kaupungin keskustaan, Nisse johdattelee meitä menneeseen Viipuriin: Tuossa ol asuntohotelli Bellevue, jossa varakkail ol jopa kaks huonetta ja keittiö. Vasemmalla elokuvateatteri Scala ja tuolla Syvänoron liikkees ol ensimmäiset liukuportaat.

Tyttölyseon kohdalla Nisse selittää, että koulun seinässä oli seitsemän T-kirjainta, jotka tarkoittivat: Tämän talon tyttäristä tulee taitavia työn tekijöitä. Toiviomatkalaiset naurahtavat, kun Nisse virnistää: Se piti paikkansa, Jukka Uunilan vaimo ja miun Eeva olivat koulun oppilaita.

Ohitamme Vakuutusyhtiö Kalevan talon. Nisse kertoo vakuutusyhtiön henkilökunnan lahjoittaneen täyshopeisen Kalevan maljan, josta kilpaillaan seurojen kesken yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailuissa. Saavumme Keskuskentälle, jossa pidettiin ensimmäiset Kalevan kisat 1937. Kolmetoistavuotias Nisse Hagman marssi Viipurin Urheilijain 2000-päisen poikaosaston kolmijonossa.

– Meikäläinen oli ensimmäisen osaston hännillä kun tultiin tuolta kaarteesta kentälle.

Sunnuntaina Urho Kaleva Kekkonen istutti kentän pääportin molemmin puolin kaksi olympiatammea, jotka viipurilaiset Sten Suvio ja Ale Saarvala olivat voittaneet Berliinissä vuotta aikaisemmin.

– Osallistuin täällä Nousevan Karjalan kisoihin kesällä 1942. Silloin hävittäjät

partioivat Keskuskentän yläpuolella, ettei vihollinen päässyt yllättämään. Täällä suunniteltiin pidettäväksi kisat myös 10.6.1944, mutta naapuri alkoi höökiä Vipuria kohti päivää aikaisemmin…

Nisse kertoo kahden kesken, miten suomettumisen-ajan itsesensuuri puuttui Viipurin Urheilijain nimeen. Presidentti Urho Kekkosen sanansaattaja Arvo Korsimo toi Nisselle tiedon: Maan ylin johto on sitä mieltä, että Viipuri pitää poistaa VU:n nimestä. Onko teillä mahdollisuutta muuttaa nimi?

– Mie ilmoitin Korsimolle johtokunnan yksimielisen päätöksen: nimi ei muutu.

Muutaman kuukauden kuluttua presidentin kansliasta palautettiin VU:n poikaosaston toiminnasta kertova kirja, jonka Urho Kekkonen oli saanut Kalevan Kisoissa 1937. Lähetyksessä oli merkintä ”tarpeettomana”.

– Viipuri meni, mutta nimi jäi. Mie olen 150-prosenttinen viipurlaine, Nisse Hagman sanoo ja katsoo tiukasti silmiin.

Kolumni Karjala-lehdessä 6.9.2007