​Pamauksen kesäretki Italiaan 5.-7. toukokuuta 2011

Kyllä Karjalasta kajahtaa – vaikka oltaisiin Italiassa. Ja oltiinkin: Pamauksen kesäretki 120. toimintavuonna otti osoitteen kauempaa kuin koskaan ennen. Määränpää oli Aronan pikkukaupunki Lombardiassa, Pohjois-Italiassa. Eksoottiselle kohteelle oli se selitys, että seuran puheenjohtaja Pekka Pinomaa on hankkinut siltä jo pitkään paikallistuntemusta. Nyttemmin hänellä on siellä myös kakkosasunto.

Arona on Italian toiseksi suurimman järven Lago Maggioren rannalla. Järvi on se, jonka kauneutta lukuisat laulajat – Olavi Virta muiden mukana – ovat tunnetussa musiikkiteoksessa ylistäneet.

Arona elää turismista. Italian vahvin talouskeskus, yli kolmen miljoonana asukkaan suur-Milano on lähellä, ja yhteydet ovat kätevät myös Ranskasta ja Sveitsistä, jonka puolelle Lago Maggioren toinen pää ulottuu.

Pamaus-veljiä oli matkalla 42 eli täysi bussilastillinen. Matkat Helsingin ja Milanon välillä toki tehtiin lentokoneella. Lähtö oli Helsingistä varhain aamulla ja paluu kolmantena matkapäivänä kellon lähestyessä jo puoltayötä, joten työtahti oli tiivis.

Tulopäivän ohjelmaan kuului Milanossa Finpron eli entisen Ulkomaankauppaliiton edustajan Jenni Mäkipään katsaus Suomen ja Italian kauppasuhteisiin. Matkaohjelmaa muutettiin improvisoiden siten, että esitys kuultiin lounaan yhteydessä. Jennin slaidit, jotka käytännön syistä Milanossa jäivät heijastamatta, voi katsoa tämän kirjoituksen lopussa olevan linkin kautta.

Jenni Mäkipää kertoi Pohjois- ja Etelä-Italian taloudellisesta vastakohtaisuudesta, joka näkyy suurena erona muun maussa työttömyysasteissa. Italian talouselämän erityispiirre on pienyritysvaltaisuus. Suomen kauppakumppanina 60 miljoonana asukkaan Italia on merkittävä, vaikka kaupan arvo ei ole lähellekään sitä luokkaa kuin Saksan, Ruotsin tai Venäjän kanssa.

Suomen viennissä Italiaan sähkökoneet ja -laitteet ovat suurin ryhmä. Metsäteollisuuden osuus on alle viidennes. Suomeen ostetaan Italiasta ennen muuta koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä. Italiassa on omaa tuotantoa tai myyntikonttori 74 suomalaisyrityksellä, ja noin 400 yritystä tekee kauppa edustajan välityksellä.

Milanossa teimme yrityskäynnin AgustaWestlandin helikopteritehtaalle. Valitettavasti tuotantolinjaa emme päässeet näkemään, sillä sotilaskopterien rakentaminen on salattua toimintaa. Yhtiö on mukana muun muassa NH90-kuljetushelikoterin tuotannossa. Tätä ”eurokopteria” on tilattu myös Suoman maavoimille, ja Kuoreveden Halli on Milanon tapaan yksi sen kokoonpanopaikoista.

AgustaWestland on italialais-brittiläinen yritys, jonka koostumus on monien yritysjärjestelyjen tulosta. Varsinaista omaa tuotantoa on myös Yhdysvalloissa.

AgustaWestlandin liikevaihto oli viime vuonna 3,6 miljardia euroa. Yhtiön omistaa nykyään sataprosenttisesti italialainen teknologiajätti Finmeccanica.

AgustaWestlandin tuotesortimentti ulottuu kevyistä kopteista aina16 tonnin kolmiroottorisiin saakka. Kehitteillä on pystysuoraan nouseva, mutta roottorinsa lentokonemaiseen asentoon kääntävä yhdistelmäilma-alus.

Vierailimme tehtaan konttorin yhteydessä olevassa museossa, jossa kaikenlaisen ilmailurekvisiitan ohella oli esillä kiinnostava kokoelma moottoripyöriä. Muistattehan merkin MV Agusta ja sen kuuluisimman ajajan Giacomo Agostinin, joka 1965-75 voitti 16 kertaa Imatran ajoissa luokissa 500 ja 350 kuutiosenttiä. Agostinin pyöriä ja palkintopyttyjä oli museossa paljon.

AgustaWestlandilta bussi vei meidät Aronaan ja majapaikkaan, joka oli hotelli Giardino. Se sijaitsee upealla paikalla, rantabulevardin varrella keskellä kylää.

Toisen päivän ohjelmaa oli sekoittaa yleislakko. Hetken näytti siltä, että Lago Maggioren laivaliikenne olisi poikki, emmekä pääsisi suunnitelmien mukaan ihanaksi mainostetulle Isola Bellan saarelle. Italialainen yleislakko hallitusta vastaan ei kuitenkaan vastannut suomalaisia käsityksiä joukkovoiman käytöstä. Laivat kulkivat, ja kaikki muukin vaikutti normaalilta.

Isola Bellalle turisteja houkuttelevat palatsit ja upea terassipuutarha. Saaren vanhin rakennuskanta on 1600- luvulta. Eräille seurueeseemme kuuluille sattui erikoinen tapaus, kun pikkusaarella vastaan käveli Pamaus-veli, 120-vuosijuhliemme pääpuhuja Kari Neilimo Hän oli seminaarityyppisellä työmatkalla. Maailman pienuutta siinä ihmeteltiin taas kerran.

Päivän mittaan ehdimme käydä, kuljeskella ja istuskella vielä Stresan kaupungissa, josta palasimme laivalla Aronaan lähteäksemme bussilla serpentiiniteitä ylös vuorimaille. Siellä odotti ravintola Castagneto. Ruokalajeja oli kaiketi viisi. Kokonaisuus oli kulinaarinen elämys. Paikan emäntä on suomalainen Petra, jonka pitää paikka miehensä kanssa. Puheenjohtaja Pekka tuntee isäntäväen, ja tässä kohdin Pekan paikallistuntemus oli kukassaan.

Viimeisenäkin matkapäivänä onnistuimme löytämään Lago Maggioren itäpuolelta lounaspaikan, jonka tausavoimiin kuului suomalainen emäntä, Kati. Karjalanapaistia ei tosin syöty sielläkään. Ravintola Fanfa Grottan pihamaalla me itse, ravintolan henkilökunta ja paikalliset vieraat saimme kuulla seurueemme kuoromiesten kvartetin soivan kauniisti ja kansainvälisesti. Reijo Pajamo oli lauluveikkojen kokoava voima.

Lounaalla sekä bussikyydissä vehreissä maisemissa ja suurkaupungin matelussa aikamme vierähti niin, että Milanon nähtävyydet jäivät vähälle. Pysähdyimme sen verran, että näimme Il Duomon, joka on yksi maailman suurimmista goottilaisista katedraaleita, Galleria Vittorio Emanuele II:n vanhat loisteliaat katetut kauppakujat sekä kuuluisan La Scalan.

Paljon tuli koettua, ja useimmille maisemat olivat täysin uusia. Rattoisa matkaseura, vanhat ystävät olivat tälläkin retkellä omassa tärkeässä roolissaan.

Määränpäässä oli ohjelmaa ja varauksia oli etukäteen hoitanut Pekka Pinomaan lisäksi yhdistyksemme taloudenhoitaja Timo Pellikka. Käytännön sujuvuudesta ja joukon leppoisasta mutta päämäärätietoisesta kaitsemisesta ja hengen nostatuksesta vastasi matkanjohtajana klubimestarimme Risto Mäkeläinen. Kiitokset heille.

Y