26 joulu Pamaus meitä yhdistää…
Kirjoittanut Pertti Araviita
Suomenmieliset miehet perustivat Teollisuuden- ja Liikkeenharjoittajain Seura Pamauksen Viipurissa, tammikuussa 1891. Kielitaistelu ”icke fennomaanien” kanssa kävi kuumana: ruotsinmieliset olivat juuri hävinneet kunnallisvaalit, ensimmäistä kertaa kaupungin historiassa. Nouseva suomalainen sivistys ja elinkeinovapauden (1879) nostattama yrittäjähenki horjuttivat ruotsinkielisten valta-asemaa. Pamauksen tuli sääntöjensä mukaan: ”Edistää teollisuutta ja liikettä paikkakunnalla ja valmistaa jäsenilleen hyödyllistä ja huvittavaa työskentelyä”.
Please add some images to your set
Perustajien jättämää perintöä – aineellista ja henkistä – vaalii nykyisin noin 700 karjalaisjuurista miestä. Me kokoonnumme Seuran 115. syyskokoukseen marraskuun viimeisenä päivänä, joka on Viipurin pamauksen päivä. Muistattehan, miten venäläinen sotavoima piiritti kaupunkia 1495, ja otti hatkat kun Knut Posse poksautti.
Seuran syyskokouksesta 30.11.1939 kirjoitetaan historiikissä sarkastisesti: ”Vihollinen osoitti Seuralle sellaista huomaavaisuutta, että aloitti hyökkäyksensä Pamauksen päivänä”. Talvisodan syttyessä pidettyyn kokoukseen osallistui 18 Seuran jäsentä. Suuri itäinen naapurimme näyttää pyhittäneen Pyhän Andreaksen päivän pienen Suomen kurittamiseen…
Nykyisin kuukausikokouksissa käy satakunta miestä maan eri puolilta. Pamaus ei ole pönäkkä herraseura, vaan leppoisa haastelu-foorumi. Uskonnosta ei kiivailla, eikä pahemmin politikoida, mutta Karjalasta keskustellaan – suomenmielisesti. ”Fiilinki” kulkee duurissa Seuran tunnussävelen sanoin:
Pamaus meitä yhdistää ja karjalainen sukupuu. Kyllä kelpaa rintaa ryhdistää, kun veljet kokoontuu.
Esitelmät ovat Pamauksen kuukausikokousten satavuotinen perinne. Rakennusmestari Aleksander Isaksson ehdotti1905, että Seura ”toimeenpanisi kokouksissaan esitelmiä teollisuutta ja liikettä koskevilta aloilta sekä muistakin yleistä laatua olevista asioista”. Pamaus Seurassa puhuneiden nimistö on kuin suomenmielisten kavalkadi: Juho Lallukasta nobelisti Artturi I. Virtaseen, Otto-I. Meurmanista Veikko Vennamoon. Viime aikojen huippunimiä ovat presidentti Lennart Meri ja pääministeri Matti Vanhanen. Tulevan tammikuun juhlapuhuja on Esko Aho.
Mie liityin Pamaukseen vasta kuusikymppisenä, työuran jälkeen, kuten useimmat Seuran jäsenet. Hämmästelin Pamauksen rahastoistaan jakamien apurahojen ja stipendien määrää. Viipurilaisten vaikuttajien perinnöksi jättämää leiviskää on hoidettu hyvin. Mutta ennen kaikkea löysin Pamauksessa uudelleen karjalaiset juureni, karjalaisen huumorin ja heimoveljeyden yhdistävän voiman. Minua vanhempien veljien haastelut ja muistelot ovat tarinankirjoittajan aarreaitta. Ilmastin Veikkokin kertoi käyneensä vastikään Pietarissa ja baletissa: ”En mie niistä trikoohousuisista miehistä pitäny, mutta oli hyvä nähdä ryssä varpaillaan…”
Nuori lukijani, karjalaisjuurisia miehiä tarvitaan Pamaus-perinteen jatkajiksi. Missio odottaa: Jälkeläinen evakon, käy sassiin tähän sakkiin! Perintönä täältä saat sie liiviin sekä takkiin: Ystävyyttä kestävää ja yhteenkuuluvuutta. Sinun vuoros kehittää on uutta viipuruutta.
Kolumni Karjala-lehdessä 17.11.2005