Pamaus-Seura elää ja on voimissaan

Ehkä vielä esitykseni lopuksi on paikallaan muutama virke Pamaus-Seurasta nykyajan Helsingissä. Olisi luullut, että seura olisi, karjalaista sanontaa käyttääkseni, jo ”aikoasa elänt, ikenesä irvistänt”. Niin ei kuitenkaan käynyt. Seura elää ja on voimissaan. Sen jäsenmäärä on jo noin 600. Seuran puheenjohtajana toimii nykyisin kauppaneuvos Pentti Pasuri.

 

On selvää, että oman karjalaisen maaperän ja jo saavutetun vankan vaikuttaja-aseman menettäminen ovat olennaisesti muuttaneet seuran toiminnan luonnetta. Työssämme ovat keskeisessä asemassa talvikauden kuukausikokoukset esitelmineen ja yhteisine illallisineen sekä kevätretki, nykyisin joka toisen keväänä luovutettuun Karjalaan. Klubitoiminnasta on luovuttu. Seuran rahastojen määrä on kasvanut ja niiden säännöt ja hoitotapa on ajanmukaistettu. Kun varoja on hoidettu taitavasti, mistä seuran on kiittäminen ennen muuta jo edesmenneen ekonomi Kauko Kovasniemen ja hänen seuraajansa toimitusjohtaja Risto Piepposen asiantuntevaa sijoitustoimintaa, rahastojen omaisuuden markkina-arvo on nykyisin ainakin noin viiden miljoonan markan luokkaa. Näin seuran toimintaan tulee jo aika tavalla säätiön luonnetta. Melkein kaikki seuran taideteokset ovat Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa ja ne on vakuutettu lähes miljoonan markan arvosta.

Pysyvät jäljet

Pyrkimättä esittämään arviota Pamaus-Seuran Viipurin kauden toiminnan merkityksestä entisen kotikaupunkimme aineellisen ja henkisenkin kulttuurin kehittämisessä tyydyn vain toteamaan, että seura on epäilemättä ollut tuossa työssä mukana jäntevästi ja tuloksellisesti. Haluaisin uskoa, että se on osaltaan jättänyt pysyvät jäljet Viipurin kaupunkikuvaankin. Ehkäpä on tapahtunut suorastaan niin kuin Göran Schildt arvelee teoksessaan ”Odysseuksen vanavedessä” inhimillisen toiminnan voivan vaikuttaa aineen maailmaan: ”Meissä on sisimmässämme maaginen vakaumus, että kaikki mitä jollakin paikalla on tapahtunut viipyy jossakin muodossa siellä yhä ja että erityisesti kaikki epätavallinen, pyhä tai hirvittävä piilee hengen tavoin siinä aineessa, jossa se aikoinaan on ruummillistunut.”