Pamaus-Seuran kevätretki 9.-10.5.2008

Kirjoittanut Juhani Olkku

Perjantaina 9.5.2008 lähti täpötäysi bussillinen pamausveljiä Paavo Nurmen patsaalta perinteiselle kevätretkelle. Luottokuskimme Into ajoi Porvooseen Runebergin Makeistukku Oy:n Makulaku lakritsitehtaalle. Meille näytettiin lakritsan valmistusprosessi raaka-aineista (vehnäjauho, siirappi, vesi, mausteaineet ja väri) keiton, puristuksen, kuivauksen, leikkauksen ja mahdollisen päällystyksen kautta pakkaukseen. Saimme myös kuulla yrittäjän äänellä yrityksen toimintaperiaatteista sekä viennistä valikoituihin kohteisiin. Matkaevääksi saimme pari pussia mustaa makiaa itse kukin.

Matkalla Korialle Kalevi Luukkainen antoi tietoiskun Novita Oy:stä. Kurjenmiekassa tarjottujen kahvien jälkeen perehdyimme yrityksen tehtaaseen ja langan tekoon. Raaka-aineina käytetään villaa, puuvillaa ja keinokuituja. Sitten värjätään ympäristöystävälliseksi uudistetussa prosessissa, karstataan, keritään, venytetään, kierretään, kehrätään, lämpökäsitellään ja lopuksi tehdään lankakieppejä kutojain ja virkkaajan tarpeiksi. Kuulimme myös miten asiakaslehdestä voidaan tehdä kannattava sivubisnes.

Ajaa hurautettiin siitä Lemille Säräravintola Kippurasarveen. Tuntikausia koivukaukalossa ( so. särässä) leivinuunissa muhitettu lampaanviulu ja perunat Lemin rieskan kera maistuvat aina. Päälle makiaa soppaa ja kahvit. Ei jäänyt nälkä kenellekään.

Lappeenrannassa kävimme kääntymässä Karjala-lehden toimituksessa, majoituimme Sokos Hotelliin, saunoimme ja nautimme mainion aterian. Johan raukaisikin.

Aamulla laskimme kukkalaitteet sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Seuraavaksi kävimme tarkastamassa Etelä-Karjalan museossa säilytettävinä olevat seura taulut. Tallella olivat ja hyvältä näyttivät.

Lappeenrannassa käytiin vielä Lallukan hautamuistomerkillä viemässä kukkatervehdys.

Matka suuntautui sitten Pertti Araviidan kesämaisemiin Miehikkälään. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Pioneerimuseo, jossa on esillä paitsi aselajin historiaan liittyvää näyttelymateriaalia myös käytöstä poistettua kalustoa, josta saimmekin tietoa lähes mutterin tarkkuudella.

Viimeinen retkikohde oli Salpalinjamuseo. Taas kerran kävi selväksi millainen urakka Salpalinjan rakentaminen oli, varsinkin huomioon ottaen siihen aikaan käytössä ollut kalusto, välineistö ja työmenetelmät. Melkoiset olivat bunkkerit, jotka koluttiin katsomassa. ( Kenraali Heikki Koskelon Salpalinjasta pitämästä esitelmästä on tiivistelmä seura vuoden 2007 vuosikertomuksessa). Kierroksen jälkeen maistuivat rokka ja pannari.

Matka kääntyi aurinkoisessa kevätsäässä kohti Helsinkiä. Rattoisastihan tuo sujui kuunnellessa, kun kenraali Heikki Koskelo kertoili leppoisasti maamme kaakkoiskulman ja etelärannikon sotahistoriaa parinsadan vuoden ajalta henkilökohtaisiin muistoihin päätyen.

Lopuksi lie retkeläisenä aihetta lausua kiitoksen sana Tuovisen Ulille ja muille osallisille jälleen kerran onnistuneen ja mielenkiintoisen retken järjestämisestä.