Pamaus-seuran synty ja merkitys

Kirjoittanut J.L.

Lyhyt wiiwähdys suomalaisen kansallisuuden ja suomalaisen liikemiespolwen syntyhetkistä Wiipurissa.

Kansamme historian alusta aina meidän päiwiimme saakka on maamme kaikkinainen elämän toiminnan johto ollut wieraissa käsissä. Eritoten on niin laita ollut Wiipurin, joka tärkeänä rajapaikkana ja asemansa puolesta soweliaana liike elämän tukikoh-tana on joutunut kirjawan muuka-laisuuden hyökyaaltojen satama-paikaksi.

Wiipuri on jo wanhastaan ollut maamme huomatuin ja tärkein liikekaupunki ja sellaisena muodostunut wierasmaalaisen liikeelämän luwatuimmaksi. Ruotsalaisuus, saksalaisuus ja wenäläisyys owat Wiipurissa kouriintuntuwimmin koetut.

Wieraat olivat mahtawimmillaan silloin kun suomalaiskansallinen nousu wiime wuosisadan wiimeisellä neljänneksellä alkoi esiintyä.

Ja nousu tempasi mukaan Wiipurinkin. Kaikki oli täällä silloin muukalaisten käsissä. Liike-elämä, kaiken pohja, ei tuntenut yhtään suomalaista mieltä, nimestä puhumattakaan. Mutta kuitenkin, waikka teollinen ja kaupallinen toiminta näytti juurtuneen lähtemättömästi muukalaisten nimiin, löytyi moniaita rohkeita miehiä. jotka ymmärsiwät ajanmerkit ja tunsiwat niitten welwottawan itseään. Nämä miehet oiwalsiwat, että tämän maan tulewaisuus perustui suomalaiseen kansaan ja että oli ryhdyttäwä työskente-lemään käytännössäkin tällä poh-jalla.

Näistä miehistä oli yksi kulta-seppä Wille Porthan. Hän puhui asiasta räätälimestari Räsäselle ja leipurimestari Henriksonille. Ja miten ollakkaan, kun heti sen jälkeen, jouluna 1890 räätälimestari Räsäsen luo kokoontui joukko suomenmielisiä wiipurilaisia liikkeenharjoittajia – paitsi mainittuja kolmea kultaseppä Rynén, kelloseppä Weikkonen sekä räätälimestarit Nykänen ja Lindfors – päätettiin tilaisuudessa yksimielisesti Wille Porthanin esityksestä perustaa Wiipuriin suomalaisten teollisuusdenharjoittajien seura yhteisten ammatillisten harrastusten ja ennenkaikkea suomalais-kansallisten aatteiden elwyttämistä ja kohottamista warten.

Kysymystä pidettiin niin tärkeänä ja nopeasti toteutettawana, että jo seuraawan kuun tiis, tammikuun 13. 1891 kutsuttiin seuran perustawa kokous koolle. Kokoonnuttiin hra Lindströmin omistamaan Imatra-nimiseen hotelliin Harmaidenweljestenkadun warrella. Kokouksessa, jossa oli läsnä yli 100 henkeä, oli innostus asiaan suuri ja yksimielisesti päätettiin seura perustaa. Tietoisena seuran perustamisen käänteentekewästä merkityksestä paikka-kunnallisessa elämässä ehdotti räätälimestari Wille Paischeff seuran nimeksi ” Pamaus ”.

Käsittäen nimen ajatuksellisen wertauskuwallisuuden wahwisti kokous yksimielisesti nimen.

Hywäksyttiin sääntöehdotus ja wietiin kuwernöörinkansliaan hyväksyttäwäksi. Ja saman tammi-kuun 23. oli Pamaus-seuralla asianomaisesti wahwistetut säännöt.

Näin oli seuran toiminta saatu alkuun. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Wille Porthan, jäseniä oli heti liittynyt ja kun ”joulukokouksessa ” Räsäsen luona ennen seuran perustamista oli toimeenpannulla listakeräyksellä saatu 750 mk. ei wastasyntynyt Pamaus ollutkaan aiwan tyhjätasku, ellei warakaskaan, kun jäsenmaksukin oli wain 3 mk. wuodessa. Mutta waikkei aineellinen pohja alussa ollutkaan huolettoman wankka, oli aatteellinen innostus sitä kiinteämpi ja suurempi ja siinä oli kyllin kestäwä pääoma.

Nostaa suomalaisuus kaikilla aloilla, saada se syöpymään kansalaisten wereen ja sitä mukaa osottaa wallassaolijoille suomalai-sen kansallisuuden kelpoisuus, siinä oli ” pamaukselaisten ” tehtäwä. Ja se näytti miltei yliwoimaisen waikealta, sillä kaikilla aloilla waltikkaakantawa muukalaisuus, etupäässä ruotsalaisuus, nousi kynsinhampain wastaan. Alussa se koetti waikuttaa ylimielisellä iwallisuudella witsaillen Wiipurin ” pamauksesta ”, mutta wähitellen sen täytyi tulla pelokkaaksi, sillä ” pamaukselaisuus ” kaswoi kaswamistaan.

Päästäkseen tositeolla käytännössä waikuttamaan oli pyrittävä kaupunginwaltuustoon. Ja ensimmäisenä wuotena muodostettiin suomalainen lista waaleja warten, joskin wasta parin wuoden päästä saatiin ensimmäiset ehdokkaat walituiksi. Mutta aina otettiin waa-leihin innokkaasti osaa, toisin kerroin onnistuen, toisin ei.

Ymmärrettiin, että paras ele oli woimakas propaganda. Ja sitä yritettiin kowasti. Erinomaisen woiman agitatsioonityössä sai seura tohtori Branderista, nyk. Paloheimosta, joka silloin wuosi-sadan waihteessa toimi Wiipurin suomal. klassillisen lyseon matematiikanlehtorina. Tähän aikaan sekä wähän aikaisemmin että myöhemmin oli seuran toimihen-kilöinä persoonallisuuksia, jotka owat piirtäneet nimensä kulumat-tomasti Wiipurin silloiseen elä-mään. Näitä oliwat warsinkin Jaakko Häkli ja Juho Lallukka, joka wiime mainittu toimi seuran puheenjohtajana sen warsinaise-na loistoaikana. Samoin mainitta-koon näiltä wuosilta entisten lisäksi Juho Heikki Erkko, joka sinä aikana kun asui paikkakunnallamme muodosti Pamauksen henkisten harrastusten sielun. Näitten ja jo aikaisemmin nimettyjen sekä monien muitten miesten hartiawoimaisella työllä kohosi Pamaus siksi keskuselimeksi, joka eniten Wiipurin seudulla on waikuttanut suomalaisen kansallisuuden waltaanpääsyn warsinkin liike-elämässä.

Huolimatta mahtiasemassa ole-wan ruotsalaisuuden antamasta wastarinnasta alkoi supisuomalainen liikemiespolvi nousta ja juuri niiltä ajoilta owat peräisin m.m. toiminet P. J. Pesonen, Häkli, Lal-lukka & kumpp. J.Hallenberg y nt.

Kuwaawin ruotsalaisten harjoittamalle wastarinnalle on m.m. se, etteiwät pankit antaneet luottoa suomalaisille liikemiehille ennen kun perustettiin Kansallis Osake-Pankki. Samoin rimpuili wastaan tullikamari ja kaikki sitä mukaa. Suomalaisen liikemiespolwen nousua ei kuitenkaan enää mil-lään keinoin woitu tukahduttaa.

Nurjin karakteristinen ruotsalaisten käsityskannalle suomalaisten kansallisuuspyrkimyksistä on erään nyt jo kuolleen wiipurilaisen ruotsalaisen liikemiespiirin johto-henkilön lausunto waltiopäiwillä:

” Suomalainen ei tarwitse muuta oppilaitosta kuin kansakoulun ”. Tämä lausunto oli omiaan kannustamaan ” pamaukselaisia ” kansalliseen herätystyöhön.

Pamaus järjesti julkisia kansallisia juhlatilaisuuksia ja kokouksia esim. Espilässä ja Terwaniemellä.

Kaikkiin näihin tilaisuuksiin oli osanotto runsas ja mieliala niissä innostunut ja toiworikas. Näitten järjestämisessä oli suuri runoilija Erkko keskeisin henkilö walaen tulisena kansallisuusrunoilijana ja nuorison opettajana uskowaa mieltä suomalaisen kansallisuu-den tulewaisuuteen.

Pamauksen julkinen toiminta ei rajottunut wain jo edellämainittuihin ammatillisiin ja yhteiskunnallisiin tehtäwiin ja kansallisten juhli-en järjestämiseen, waan se koetti kaikin sille mahdollisin keinoin istuttaa kansaan opin ja sivistyksen merkityksen tärkeyttä. Tässä mielessä se koitti kaikin woiminsa awustaa ja tukea suomalaisten kansa- ja oppikoulujen asemaa, ollen sen työ tälläkin alalla war-sinkin agitatsioonisessa suhteessa waikuttawa. Mainittakoon m.m. myös Pamauksen järjestämät arpajaiset 1892 nälkäwuosien aiheuttaman kurjuuden liewentämiseksi Suomussalmella. Näitten arpajaisten tulot, jotka lahjotettiin mainittuun tarkoitukseen, nousiwat 12000 markkaan brutto- ja 9000 markkaan nettotuloina, mikä on sangen huomattawa rahallinen saawutus siihen aikaan.

Pamaus-seuran sisäiset henkiset harrastukset oliwat warsinkin Erkon aikana sangen kiinteät ja innokkaat. M.m. oli puhujaseura, jonka johtajana toimi Erkko, laulu-seura, johtajanaan kansakoulun- op. Aalto, j.n.e. Seura järjesti jäsenilleen kirjanpitokursseja ja antoi muutakin käytännöllistä opetusta liike-elämää warten

Seuralla oli wakituinen huoneustonsa alussa Dippelin talossa Harmaidenweljestenkadun warrella, sen jälkeen seura kokoontui Porthanin luo Torkkelink. 4:nteen sittenmin hotelli Centraliin ja ent. Bergrothin taloon nyk. Kulmahal-lin paikalla. Oltuaan wielä Salak-kalahdenkadun warrella useita wuosia sai seura oman talon Pajakadun warrella.

Kuten sanottu toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana kultaseppä Wille Porthan: Hänen jälkeensä oli kauppaneuvos Juho Lallukka useita wuosia puheenjohtajana aina kuolemaansa asti. Seuran puheenjohtaja kauppa-neuvos Lallukan kuoleman jälkeen on ollut kauppias William Otsakorpi pientä wäliaikaa lukuunottamatta, jolloin kauppaneuvos E. W. Sellgren hoiti puheenjohtajan tointa.

Mies toisensa jälkeen Pamauksen perustajista ja kantajoukosta owat painuneet turpeeseen. Wain kaksi on enään jäljellä seuran perustajista; Wille Porthan ja J. G. Rynén.

Pamaus-seuran toiminta, kuten edelläselostetustakin käynee selwille, on ollut uurtawaa ja perustusta laskewaa, ei wain suomalaisen liike-elämän kehittäjänä, waan myös suomalaisen kansallisuusaatteen tienraiwaajana ja kohottajana. Niin oli warsinkin alkuwuosikymmeninä. Mutta sittemmin kehittynyt puolue-elämä ristiriitoineen waikutti Pamaus-seuraankin lamauttawasti ja on sen jälkeinen, myöhäisempi toiminta rajottunut etupäässä puhtaasti ammatillisille aloille.

Kuitenkin kaikitenkin muodostaa Pamauksen historia jonkunlaisen mittapuun ja kuwastimen suomalaiskansallisen liikkeen kehitykselle paikkakunnallemme ja sellaisena on sillä aina pysywä arwonsa.

Tämän artikkelin kirjoittajan nimeä ei näy KARJALAN AAMULEHDEN sivuilla.

Lehden päätoimittaja oli Arvo Inkilä.

Puhtaaksikirjoitettu 08.02.2005 J.L.

Korjattu 14.02.05.