Taidetta ja tiedettä Etelä-Karjalan Kevätretkellä

Vuoden 2021 puolella oli johtokunnassa keskusteltu kevään 2023 retkestä, joka suuntautuisi Viipuriin, kotikaupunkiimme. Ajankohdaksi valikoitui 5.-6.5.2023, jolloin melkein täysi bussilastillinen Pamaus-veljiä nosti kytkintä marsalkka Mannerheimin patsaan juurelta suuntanaan itä.

Matka 7-tietä pitkin taittui leppoisissa merkeissä ja Vaalimaa lähestyi. Tällä kertaa jouduimme kuitenkin kääntämään keulan kohti pohjoista ennen rajaa, koska Putinin Ukrainaa kohtaan aloittaman hyökkäyssodan takia ei kellään tehnyt mieli rajaa ylittää, vaikka se teoriassa olisi avoin ollutkin. Päätimme pysytellä kuitenkin rajan tuntumassa, sen vasemmalla eli oikealla puolen.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Miehikkälässä sijaitseva Salpalinjan museo, joka oli muun Salpalinjan kanssa vielä 1980 -luvulla aktiivisessa linnoituskäytössä bunkkereissa sijaitsevat konekiväärit ja haupitsit suunnattuina kohti itää. Uskon, että Salpalinjaa pidetään myös tänä päivänä yllä tavalla tai toisella, vaikkei siitä kovin huudella. Ja hyvä niin.

Seuraavaksi suuntasimme lounaalle Luumäelle ja siellä nykyisin Museoviraston omistuksessa olevaan Kotkaniemeen eli presidentti P.E. Svinhufvudin ja hänen vaimonsa Ellenin pitkäaikaiseen kotiin. Museossa – kuten Salpalinjankin ulkoilmamuseossa – meillä oli yksityisopastus ammattitaitoisten ja mukavien oppaiden johdolla. On varsin rentouttavaa ja helppoa kuunnella niin faktoja kuin tarinoitakin , kun ne suoltaa ilmoille asiansa tunteva ja tehtäväänsä uppoutunut henkilö.

Ja näillä henkilöillä meitä siunattiin seuraavassakin kohteessamme eli LUT:ssa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Ei pelkästään kuohuviinitarjoilu vaan teekkarihuumoria piilotellusti sisältävä esitystapa piti jo hieman matkaväsymyksestä orastavasti kärsineen porukkamme otteessa.

Emäntämme, vararehtori Jaana Sandström esitteli meille yliopistoa, sen toimintaa ja korkeaa rankkausta maailmalla ja hänen kollegansa erityisesti talon osaamista energiasektorilla. Oli vakuuttavaa!  Lopuksi kävimme vielä tutustumassa alakerrassa sijaitsevaan keksintöpajaan (Myytinmurtajat tv-sarjasta tutun kaverin mukaan nimetty: Jamie Hyneman Center), josta Pelle Pelotonkin olisi kateellinen.

Väsynyt, mutta onnellinen porukkamme tiputti matkalaukkunsa hotelli Lappeeseen ja suuntasi pikaisen välikaljan jälkeen päivälliselle Lappeenrannan sataman kupeessa sijaitsevaan ravintola Vanhaan Makasiiniin, joka oli varta vasten avattu ja varattu pelkästään meille.

Kolmen ruokalajin illallisen lomassa Aurelia Turbines Oy -nimisen yhtiön talousjohtaja Janne Pottonen kertoi meille yhtiön kuulumisia. Pamaus sijoitti yhtiöön noin 10 vuotta sitten noin 10 000 euron panoksen yhtiön ollessa vielä start-up -vaiheessa ja ponnistaneensa silloin liikkeelle juuri LUT:n ja Lappeenrannan kaupungin perustamasta hautomosta käsin. Nyt sitten odotellaan, miten firma tulevaisuudessa pärjää. Las Palmasin (paikallinen karaoke-baari) kautta yöunille.

Ja aamulla pirteänä ensin laskemaan kukat sankarihaudalle, minkä jälkeen yhden perustajamme, pitkäaikaisen puheenjohtajamme ja suuren mesenaattimme Juho Lallukan ja Maria Lallukan hautamuistomerkille. Muistomerkki on siirretty Pamauksen toimesta Viipurista Lappeenrantaan venäläisen moottoritien tieltä. Lallukoiden hauta on yhtä Viipurissa.

Muistomerkiltä suuntasimme linnoituksen valleille: ensin Lappeenrannan Taidemuseoon ja sitten Etelä-Karjalan Museoon. Taidemuseo oli ystävällisesti ripustanut meitä varten näytille Pamauksen parhaat taideteokset, jotka ovat museon hellässä hoidossa. Kulttuurihistoriallisessa museossa tutustuimme muun muassa Viipurin upeaan pienoismalliin. Ja kuten retken muissakin vaiheissa, saimme kuulla molemmissa museoissa hienot ja erittäin asiantuntevat esitykset. Pamausta hemmoteltiin.

Päät täynnä ajatuksia ja tietoa suuntasimme lounaan kautta kotimatkalle valmistautumaan tulevan äitienpäivän viettoon. Hieno retki.

Teksti: Mikko Mikkola, kuvat: Ari Huovinen