Vierailuraportti 31/2012

Matkalaiset: Tomi Härmä ystävineen (4 henkilöä)

Vietimme neljän hengen porukalla aurinkoisen viikon 31 Aronassa ja lähialueilla. Koska kukaan meistä ei ollut käynyt aiemmin Venetsiassa, niin olimme jo etukäteen päättäneet lähteä yhden yön retkelle Venetsiaan ja varanneet hotellin netistä. Muita retkiä emme olleet suunnitelleet vaan paikan päällä aloimme vasta suunnitella mitä teemme, johon huoneistossa ollut kansio antaa paljon vinkkejä.

Maanantaina saavuttuamme majoituimme ja lähdimme ottamaan ensikosketusta Aronaan ja huoneistokansiossa olleen hyvän vinkin vuoksi söimme ”Cipollinossa”, koska tosiaan suurin osa muista ravintoloista taisi olla kiinni. Tiistaiksi olimme laatineet listan kysymyksiä, joiden kanssa suuntasimme turisti-infoon, kesällä turisti-info on auki joka päivä (myös maanantaisin) ja siellä oli avulias hyvin englantia puhuva opas. Turisti-info sijaitsee siis asemaa vastapäätä matalassa punatiilisessä rakennuksessa, josta on turha etsiä mitään isoja infomerkkejä, niitä ei ole =)

Saimme infosta selville asioita mm. Lago Maggiore Expressiin ja Venetsian matkan junalippujen ja Isola Bellan retkeen liittyen, josta kohta lisää. Lisäksi selvitimme uimarantojen sijainnin, joita on kaksi Aronassa. Isompi ja valvottu ranta on asemalta rantaa pitkin vielä oikealle jonkin matkaa. Se sijaitsee heti telakan, suuren parkkipaikan ja lasten puuhapuiston jälkeen. Alueelle pääsee portista sisään ja siellä on oma rantaravintola sekä mukava hiekkaranta.

Selvitimme myös Outlet-kaupungin sijainnin, jonka esitteen saa myös turisti-infosta. Sinne ei pääse mitenkään järkevästi julkisilla kulkuneuvoilla, joten ainut vaihtoehto on vuokrata auto, jos haluaa tuonne shoppailukeitaaseen.

Tarkoituksemme oli suunnata torstaina Venetsiaan, joten menimme heti tiistaina ostamaan junalippuja asemalta. Aseman vanhempi miesvirkailija ainakin osaa hyvin englantia ja palveli erittäin ystävällisesti meitä turisteja moneen otteeseen. Venetsian matkaa varten hän etsi meille halvimman yhteyden, joka kustansi turistia kohden edestakaisin noin 70 euroa. Reitti kulkee siis paikallisjunalla Milanoon ja siitä vaihdolla Venetsiaan. Milanossa on kaksi rautatieasemaa Centrale ja Porto Giribaldi. Kaukojunat lähtevät Centralesta, joten helpointa on ottaa sellainen yhteys, jossa paikallisjuna menee Centraleen eikä Porto Giribaldiin, tosin asemien välin taittaa metrolla muutamassa minuutissa.

Vielä ennen Venetsian matkaa teimme keskiviikkona matkan Isola Bellan puutarhasaarelle. Sataman virkailijalta pyysimme menopaluulipun Stresaan ja Isola Bellaan, joka oli huomattavasti seinällä turisteille tarjottua päivälippua edullisempi. Päivälipulla tosin pääsee myös muille saarille ja pidemmälle Lago Maggiorea. Isola Bella on todella retken arvoinen, satamassa tulee kääntyä vasemmalle ja mennä rantaa pitkin palatsille ostamaan liput, yhden hengen sisäänpääsymaksu oli 14 euroa, mutta kokemus on sen arvoinen. Isola Bellan jälkeen pistäydyimme Stresassa ja söimme keskusaukiolla kelvotonta ruokaa, prosecco toki oli hyvää.

Torstaina aamusta lähdimmekin siis Venetsiaan yhdeksän maissa. Yhteys oli kätevä, Milanossa meillä oli noin tunnin vaihtoaika ja Venetsiaan saavuimme kahden maissa. Kun Venetsiaan saapuu junalla (Aseman nimi on Venezia Santa Lucia), niin on heti ”pelipaikoilla” eli koko Venetsia on kätevästi otettavissa haltuun heti asemalta. Paras tapa liikkua on vesibussit ja niihin kannattaa ostaa lippu koko ajalle, lippuja myydään heti aseman ulkopuolella olevassa kojussa. Vesibussireittejä on useita ja kannattaa katsoa tarkkaan mikä kulkee Grande Canalea pitkin, jos sen haluaa nähdä, osa kiertää Venetsian ulkolaitoja meren puolella. Yövyimme lähellä asemaa joten matkatavaroita ei tarvinnut pitkää matkaa kannella, tosin yhden yön retkellä niitä ei paljon ollutkaan. Venetsiassa kävimme katsastelemassa tärkeimpiä nähtävyyksiä Pyhän Markuksen kirkkoa ja aukiota, Rivalton siltaa ja lisäksi tehtiin pakollinen gondoliajelu (100 euroa / 30 min). Lisäksi toisena päivänä kävimme nopeasti myös Lidon rannat katsastamassa ja kastautumassa Adrianmeressä. Palasimme jälleen junalla Milanon kautta, lähtö oli illalla noin kuuden aikaan ja takaisin Aronassa olimme joskus puoli yhdentoista maissa.

Lauantain lepäilimme Venetsian reissun jälkeen ja tarkoitus oli mennä katsomaan rantaan ilotulituksen maailmanmestaruuskilpailujen Brasilian joukkueen näytöstä, joka onnekkaasti sattui lomamme ajalle. Kaupungissa oli käsityöläismarkkinat ja väkeä oli todella paljon liikkeellä ja saimmekin Cipollinosta varattua illaksi viimeisen vapaan pöydän. Kun pääsimme syömään alkoi valtava ukkosmyrsky, joka laantui kuitenkin ennen kerrottua ilotulituksen h-hetkeä. Päästyämme rantaan kuulimme kuitenkin paikallisilta, että ilotulitulitus oli ammuttu jo tuntia aiemmin ilmoitettua aikaa, kun sade oli hetkeksi laantunut. No sade ja luonnon oma ilotulitus eli ukkonen jonka näimme Cipollinon ikkunasta oli meille kuitenkin mahtava kokemus, vaikka vähän harmitti että emme ilotulitusta nähneetkään.

Sunnuntaina lähdimme vielä Lago Maggiore Express-retkelle. Olimme jo aiemmin selvittäneet turisti-infosta että junasta voi hypätä pois kesken matkan ja jatkaa sitten matkaa seuraavalla junalla. Turisti-infosta saimme myös aikataulun, jonka mukaan suunnittelimme vaihdot. Teimme matkan niin, että lähdimme ensin junalla (reitin voi kiertää molempiin suuntiin, ensin laivalla tai ensin junalla). Ostimme liput ystävälliseltä asemavirkailijalta (liput voi ostaa vasta ko. päivänä), hyppäsimme Domodossolan junaan ja vaihdoimme Domodossolassa vuoristojunaan (joka lähtee aseman vierestä maan alta). Ihasteltuamme kauniita vuoristomaisemia, hyppäsimme pois korkeimmassa kohdassa eli Santa Maria Maggioren asemalla. Kaupungin keskusta on vajaan kilometrin päässä asemalta, ensin 50 metriä radan suuntaisesti Sveitsiin päin ja risteyksestä alas oikealle ja tien päässä vasemmalle. Aseman pihassa on myös kartta, josta voi katsoa tarkemmin. Viehättävä vuoristokaupunki, jossa oli mukava nauttia lounas. Santa Maria Maggioresta jatkoimme Locarnoon. Jos meillä olisi Locarnossa ollut enemmän aikaa, olisimme hypänneet vielä cable cariin, josta vaihtamalla vielä tuolihissiin olisi päässyt yli 1 600 metrin korkeuteen!!!! Se jäi vielä ensi kertaan. Laiva takaisin Aronaan lähtee 16.30 ja matkalla näkee koko Lago Maggioren.

Maanantaina huoneiston luovutuksen jälkeen menimme vielä päiväksi Milanoon. Aamulla lähtee yhdeksän maissa juna Centraleen, johon emme kuitenkaan ehtineet, joten menimme yhdentoista maissa junalla Porto Giribaldiin. Tarkoitus oli käydä ihastelemassa Duomoa, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet kuin käydä lounastamassa. Porto Giribaldissa ei ole matkatavarasäilytystä ja metroiltuamme matkatavaroiden kanssa Centraleen, löysimme itsemme matkatavarasäilytyksen jonosta. Jono ei edennyt yhtään, koska palvelemassa oli vain yksi virkailija joka läpivalaisi kaikki matkatavarat, joten luovutimme suosiolla. Lentoasemalle menimme Malpensa Express-junalla, johon lippuja sai kolmoslaituirin päästä, josta junat lähtevät. Iltalennolla palasimme kotiin monta kokemusta rikkaampana. Itseäni ei jäänyt Milanon kokemus harmittamaan, koska muutaman kerran siellä käyneenä, en pidä sitä mitenkään viehättävänä tai edes vierailun arvoisena kaupunkina, Duomon katolla on toki kiva käydä.

Ravintolavinkkejä Aronasta jäimme kaipaamaan hieman lisää, koska kovin hyvää ruokaa emme onnistuneet löytämään. Vinkattu Anticogallo oli hyvä ravintola, samoin löysimme ”ostoskadun” loppupäästä juuri ennen satamatoria vasemmalle ylös lähteneeltä Via Pertossi-kadulta Osterian (D’oro jotain) joka tarjoili kohtuuhintaista ja maukasta ruokaa. Sen sijaan esim. Papa Negrossa puitteilta olisi odottanut enemmän (miellyttävä sisustus ja palvelu), mutta ruoka ei ollut mitenkään erityisen paljon makuhermoja syleilevää. Reissun parhaan ruuan löysimme yllättäen Venetsiasta pienen kadun päästä, jossa sijaitsi Pane&Vino-ketjuun kuulunut ravintola ja henkilökunta hauskuutti meitä tempauksillaan.

Seuraavan kerran toivottavasti pääsemme talvimatkalle ja näemme taas hieman erilaista Pohjois-Italiaa.

Viikon 31 seurueen puolesta Tomi Härmä