Vierailuraportti 35/2013

Matkalaiset: Pekka ja Marja-Leena Olkku, Tuomas ja Marjut (Uotila) sekä Doris Olkku, 1 v. 3 kk. lisäksi Tapani Olkku. Pekka, Tuomas ja Tapani ovat kaikki pamausveljiä.

Menomatka

Kun maakunnasta oltiin ja lähtö Milanoon oli maanantaina aikaisella jo kello kahdeksan lähtevällä Finnairin vuorolla 793 Pekka, Marja-Leena ja Tapani yöpyivät Hilton-lentokenttähotelissa. Vastassa Malpensan lentoasemmalla oli Pamauksen sopimustaksi Fabio Dal Checcoa, jonka kyydissä ei ollut ongelmia löytää perille. Tuomas perheineen oli lentänyt Milanoon jo edellisenä perjantaina ja tuli sieltä Aronaan maanantaiana 26.8.

Huoneisto

Pamauksen kerhohuoneisto Aronassa oli riittävä meille kaikilla kuudelle – tosin Tapani joutui nukkumaan olohuoneen sohvalla. Elo omassa rauhassa voittaa kyllä hotelliasumisen. Kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö ovat täysin astiolla ja taloustekstiileillä varustettuja,.joten sopivat pidempäänkin oleskeluun.

Erityisesti ilahdutti huoneiston pamaushenkinen sisustus. Modernin kaluston lisäksi seinien viipuriaiheiset taulut ja kirjakaapissa runsaasti Viipuriin liittyviä teoksia, mutta myös kevyempää luettavaa löytyy. Kamaritkin on nimetty mukavasti Wilhem Porthanin ja Juho Lallukan mukaan, molemmat ansioituneita pamauslaisia.Huoneiston sijainti on erinomainen. Autotonkin selvisi helposti Aronan keskustaan.

Mitäs puuhailtiin?

Maanantain loppupäivä 26.8, sujui asettumisella ja käyntiin kaupassa. Huoneiston lähistöllä aiemmin ollut lähikauppa oli suljettu, mutta Lidl löytyi helposti. Illalla vielä lyhyt pistäytyminen ympäristöön tutustumassa – ensivaikutelma kesti reissun loppuun asti: Arona on rauhallinen ja siisti pikkukaupunki, jossa varmaan viihtyisimme, arvelimme jo heti alussa.

Tiistaina 27.8. oli Aronassa markkinat, siis sinne. Nyt selvisi hyvin se, miksi sanotaan, että väkeä oli kuin markkinoilla. Ja edelleen isäntäkaupunkiin tutustuminen jatkui. Esimerkiksi kapea, vanha kauppakatu löytyi ja toi mieleen vastaavan Tukholman vanhassa kaupungissa.

Keskiviikkona 28.7. nuoret tekivät retken Locarnoon Sveitsiin. Doris jäi isovanhempien hoivaan Aronaan ja nautti leikkimisestä rantabulevardin lasten leikkipaikalla. Junalla menivät ensin Italian ja Sveitsin rajalle Domodossolaan ja sieltä edelleen näköalajunalla Locarnoon. Perillä jäi heille aikaa tutustumiseen kolme tuntia, jota sanoivat liian lyhyeksi. Ja sitten takaisin Aronaan Lago Maggiota purjehtien.

Me kolme Aronaan jäänyttä kiipesimme Rocca Borromealle, linnoitukseen, jonka Napoleon 1801 hävitti, No, oli rauniotkin kiinnostavia ja hienot maisemat siltä avautuivat.

Kun huomasimme, että suhteellisen läheltä asuntoa oli jalankulku raunioille, valitsimme sen. Kunnon kuntojumppa siitä kehittyi. Polku huipulle oli kapea ja kivinen ja kun Doris oli rattaissa mukana, sai työntää tosissaan ylämäkeen.Vaan tulipahan sekin koettua. Takaisin pääsimme Aronassa kierträvän katujunan kyydissä.

Torstaina 29.8. teimme retken Borromean saarille. Bussilla Stresaan ja sieltä venetaksilla ensin Pescatori saarelle, jossa nautimme reissun parhaan lounaan ja sitten kohta eteenpäin Isola Bellalle – näkemisen arvoinen paikka muuten. Kun venetaksin kuljettaja ihmetteli kummallista murrettamme ja kerroimme, että Finlandiasta olemme, ryhtyi innokkaasti toistelemaan: ”Kooponen, Kooponen”. Koripallon EM-karsintojen jälkeen tätä kirjoitettaessa, emme enää ihmttele miksi. Sama taksi vei meidät saaresta toiseen ja vielä takaisin Stresaan. Sieltä lähti sopivasti laiva Aronaan, joten tulipa sinä päivänäkin purjehdittua.

Perjantai 30.8. olikin sitten jo lähtöpäivä nuorille Tuomas,Marjut, Doris ja Tapani palasivat Suomeen Finnairin paluulennolla ja me iäkkäämmät jäimme viikonlopuksi kahdestaan. Fabio matkalaiset taas Milanoon vei.

Itsekin matkasimme perjantaina vielä iltapäiväksi Milanoon – olihan Duomo eli kuuluisa tuomiokirkko nähtävä. Lisäksi teimme sightseeing-kiertomatkan Milanosta jonkinlaisen yleiskuvan saadaksemme. Matkat mennen tullen junalla. Meille riitti hyvin puolipäivää suurkaupungin vilskettä ja hulinaa.

Lauantaina 31.8, teimme sitten oman matkamme Locarnoon ja nuorten kokemuksista viisastuneina lähdimme aikaisemmalla junalla. Paluumatkan suoritimme laivallas. Locarnokin vaikutti varsin viihtyisältä kaupungilta.

Arona on siitäkin mukava paikka, että sieltä on helppo tehdä retkiä paitsi lähiseudulle myös kauemmas. Näyttivätpä jotkut aikaisemmista asukkaista käyneen Venetsiassa asti.

Sunnuntaina 1.9. täydensimme vielä yleissivistystämme Aronan suhteen eli käväisimme San Carlon 35 metriä korkealla patsaalla. Aikaisesta viisaampina matka tehtiin nyt sillä kaupunkijunalla, helpommalla pääsi. Kiipesin patsaan sisällä huipulle asti – ahdasta välillä oli. Marja-Leena tyytyi välitasanteeseen – viisaasti kyllä, Yhtä kaikki taas avautuivat hienot näkymät Lago Maggiorelle. Katujunalla myös takaisin. Se pysähtyi vielä myös Rocca Borromealla. Jo ennen patsasreissua ehdimme ihailla tavarapaljoutta koko rantabulevardin mittaisella kirpputorilla.

Käytiin vielä sunnuntai-illan päätteeksi kierros jo tutuksi käynessä kaupungissa ja rantabulevardilla näkemiit Aronalle sanomassa. Yhteinen mielipiteemme oli, että taitaa ihan tätä paikkaa tulla ikävä,

Paluumatka

Maanantaina 2.9. sitten taas Finnairin sinivalkoisin siivin lennolla AY 794 kotimatkalle, Fabio, Fabiopa tietysti meidät Malpensaan vei. Helsingistä junalla Kouvolaan tyytyväisinä ja monta elämystä rikkaampana.

Lopuksi

Kun aikoinaan Aronan huoneistokauppaa käsiteltiin Pamauksessa, suhtauduin siihen aluksi vähän kriittisesti. Nyt voin kokemusteni perusteella suositella matkaa Aronaan kaikille pamausveljille.

Ja mikä parasta ompa osoittautunut tuottavaksi sijoitukseksi jäsenhinnastaan huolimatta. Hieno reissu.