Ville Laapas – Viipurilainen liikemies, Iso-Britannian varakonsuli, lahjoittaja

Heikki Koskelainen

Ville Laapas (1878-1957) oli aikoinaan varsin merkittävä liikemies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Viipurissa sekä aktiivinen jäsen Pamauksessa.

Ville Laapas syntyi Viipurinläänin Luumäellä 1878 maanviljelijä-kauppias Aatu Laappaan ja hänen vaimonsa Leena-Stiinan (os. Ellonen) poikana.

Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi tytär. Laapaksen toiselle vaimolle jäi Luumäellä Kivijärven rannalla sijaitseva kiinteistö, Saunaranta, jonka hän lapsettomana testamenttasi sisarentyttärelleen ja hänen miehelleen, jotka saivat talon haltuunsa 2000-luvun alussa.

Ville Laapas kävi Tampereen Kauppaopiston, josta sai päästötodistuksen 1899. Tämän jälkeen hän työskenteli vuoden Tukholmassa R. Bomanin ja 1900-02 Hullissa Nielsenin laivanvarustusliikkeessä. Toimittuaan tämän jälkeen maakauppiaana hän perusti 1908 Juho Hietasen kanssa siirtomaatavarain tukkukaupan ja voinvientiliikkeen, josta hän v. 1912 osti yhtiökumppaninsa osuuden ja jatkoi toimintaa omalla nimellään maailmansodan loppuun saakka. Sodan jälkeen hän toimi pääasiallisesti englantilaisten toiminimien, laiva- ja vakuutusyhtiöiden edustajana. Vuodesta 1927 hän toimi Lloydsin edustajana Suomessa. Ison Britannian varakonsuli hänestä tuli 1923 hoidettuaan aluksi tehtävää virkaatekevänä vuodesta 1919.

Aikaansaapa mies oli ollut myös Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen (1918-21) ja pitkään Viipurin yhteiskoulun sekä mm. Viipurin Suomalaisen Klubin ja Viipurin Suomalaisen Nuijan johtokunnan jäsen. Pankkialalla hänet tunnettiin Luottopankki Oy:n Viipurin konttorin valvojana ja Suomalaisen Säästöpankin isännistön jäsenenä. Matrikkelitietojen mukaan hänet tunnettiin myös lahjoittajana: Turun Yliopisto, Viipurin taloudellinen Korkeakouluyhdistys ja Aunuksen retkikunta olivat mm. saaneet häneltä taloudellista tukea. Sotien jälkeen hän palasi hän palasi synnyinseudulleen Luumäelle, jossa hän kuoli 79-vuotiaana v. 1957.

Metsästysseura Tuliluikku ja kenneltoiminta

Ville Laapaksen mieluisin ja koko elämän kestänyt harrastus oli kuitenkin metsästys ja siihen läheisesti liittyvä kenneltoiminta. Metsästysseura Tuliluikun puheenjohtajana hän oli vuodesta 1917 ilmeisesti elämänsä loppuun saakka eli käytännössä 50 vuotta.

Metsästysseura Tuliluikku vietti 90-vuotisjuhlaansa 18.8.2007. Paikalla oli myös Luumäen Lehti, joka kertoo seurasta ja sen perustajasta mm. seuraavasti:

”Tuliluikun syntysanat lausuttiin Viipurissa 1917. Luumäen Ellolan kylästä kotoisin ollut konsuli Ville Laapas oli seuran perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja. Ville Laapas oli myös innokas suomenajokoiramies, joten yhdistyksen toiminnassa painotus on ollut alusta alkaen paitsi itse metsästystoiminnassa myös koiranjalostuksessa ja ajokoirien kilpailutoiminnassa. Ajokoirakokeita järjestetään kahdet vuodessa.

Seuralla oli v. 2008 22 jäsentä. Metsästysmaastot sijaitsevat Montolan kylässä. Toiminnan keskus eli metsästysmaja Pupu-Jurvala puolestaan aivan Jurvalan taajaman keskellä, tosin luonnonläheisesti

Kivijärven rannalla. Maastot ovat kovasti pienentyneet siitä, mitä ne ovat joskus olleet. Parhaimmillaan seuralla on ollut käytettävissä 20 000 hehtaarin alueet ja aikoinaan maksettiin maanomistajille kustakin ammutusta jäniksestä 20 penniä, puheenjohtaja Teemu Suikkanen kertoilee. Alkavalle hirvenmetsästys kaudelle Tuliluikulla on yksi hirvilupa. Perinteitä noudattaen saaliista jaetaan osansa kullekin maanvuokraajalle.”

Lehtijuttuun kuuluvassa valokuvassa näkyy selkeästi myös metsästysmajan ”paremman puolen” seinällä oleva Ville Laappaasta metsästysasuisena maalattu muotokuva.

Metsästysseura Tuliluikku ei ole mikä tahansa kyläseura, kuten sen historiasta voi myös päätellä. Sillä on omana tunnuksenaan Tuliluikun marssi, joka on levytetty 20.12.1937. Marssi on Aapo Similän hengentuote. Tuliluikulla on tietenkin metsästysmajansa ja sen ohella myös kalamaja kuten seuraavassa matkakuvauksessa todetaan.

Pamauksen matka Lappeenrantaan ja Luumäelle

Pamauksen 65-vuotisjulkaisun mukaan säännölliset retket alkoivat sodan jälkeen varsinaisesti vasta v. 1950, jolloin käytiin jo samana syksynä Lappeenrannassa ja Lahdessa. Tosin v. 1947 oli vierailtu Helsingissä Pukukeskus Oy:ssä, jonka omistajana oli seuran johtokunnan jäsen Tauno Hämäläinen. Seuraavassa lainataan historiikin kuvausta hiukan lyhennettynä:

Lappeenrantaan oli valmistunut uusi tyylikäs kerho, jonne Pamauskin sisusti ja kalusti oman huoneen, jota nimitettiin Pamaus-huoneeksi. Johtokunta perusteli päätöstään sillä, että ”Lappeenrannan alue edustaa Kanta-Karjalaa ja karjalaista talousaluetta ja alueella on useita ja toivottavasti tulevaisuudessa yhä useampia Pamauksen jäseniä, jotka myötävaikuttavat karjalaisten taloudellisten elämäetujen parantamiseen.” Seuran vuosikokouksen 17.2.1950 antamin valtuuksin johtokunta myönsi 150 000 markkaa Pamaus-huoneen kalustamiseen ja totesi samalla Lappeenrannan Kerho Oy:n päätöksen, jonka mukaan vieraspaikkakuntalaisilla Pamaus-seuran jäsenillä on vapaa pääsy kerhon huoneistoon. Pamaus-seura osti myös yhden Lappeenrannan Kerhon osakkeen, joka vielä 2000-luvulla on edelleenkin seuran omistuksessa. Tämä antoikin hyvään aiheen tehdä retken Lappeenrantaan.

Historiikin selostuksen mukaan Lappeenrannan retkelle lähtijät, kolmatta kymmentä jäsentä, kokoontuivat Lasipalatsin edessä 2.9.1950, josta lähdettiin klo 6.00 henkilöautoilla kohti Luumäkeä. Ensimmäinen etappipaikka oli siellä paikallisen metsästysseura Tuliluikun suojissa. Omat autot jätettiin tänne ja matka jatkui vuokratulla linja-autolla Lappeenrantaan seuran johtokunnan jäsenen toimitusjohtaja Väinö Pelkosen kotiin Hyväntuulentien varrella. Täällä nautittiin virvokkeita ja tutustuttiin arkkitehti Aarne Ervin piirustusten mukaan rakennettuun tyylikkääseen, monikerroksiseen yksityisasuntoon. Tämän jälkeen ohjelmassa oli käynti Pelkosen johtamassa Karjalan Metsätuote Oy:n nykyaikaisessa puutalotehtaassa, minkä jälkeen matka jatkui moottoriveneellä läheiseen Karhusaareen ulkoravintolaan, missä nautittiin yhteinen lounas, saunottiin ja uitiin. Lounaan aikana pidettiin jo useita karjalaisen hengen elähdyttämiä puheita.

Lappeenrannan kerholla pidettiin klo 18 alkanut Pamauksen kuukausikokous, jossa oli läsnä yli 30 muilta paikkakunnalta saapuneita ja useita lappeenrantalaisia sekä Lappeenrannan Kerhon edustajia yhteensä lähes 100 henkeä. Esitelmöitsijöinä toimivat seuran puheenjohtaja, kaupunginjohtaja Arno Tuurna ja Lappeenrannan Kauppaseuran puheenjohtaja kauppaneuvos Jukka Tammenoksa. Päivällisen aikana puhuivat lisäksi kaupungin ja kerhon edustajat, joiden ”muotokauniit ja voimakasta tunnelmaa kohottavat puheet herättivät vilkasta vastakaikua kuulijakunnassa”.

Kerholta vieraat lähtivät linja-autolla takaisin Luumäelle Pupu-Jurvalaan metsästysseura Tuliluikun majalle. ”Vanhempi polvi majoittui Tuliluikun puheenjohtajan, konsuli Ville Laappaan tilavaan kotiin, osa muihin vieraanvaraisiin koteihin ja suurin osa Pupu-Jurvalan metsästysmajan kerrosvuoteille, jotka eivät kuitenkaan tästä vierailusta paljon kuluneet, sillä yö vilahti pikkutunneille saakka Pupu-Jurvalan mainiossa saunassa kylpien ja uiden Kivijärven aalloissa”.

Aamulla osa retkeläisistä teki vielä moottoriretken Tuliluikun kalamajalle, joka sijaitsi Kivijärven luonnonkauniin saaren niemekkeessä.

10.2.2008/ Heikki Koskelainen

Heikki Koskelainen antoi tämän tarinan Pamaukselle kesällä 2012. Tarinaa on hieman lyhennetty, muutoin siihen on tehty vain muutama pieni korjaus. Editointi: Leo Karetvaara, syyskuu 2012.