Aseveljeys Itä-Lapissa 1941-1944

Aseveljeys Itä-Lapissa 1941-1944

Huhtikuun kokousesitelmän piti kenraali Pentti Airio ja esitelmä käsitteli suomalais-saksalaista veljeyttä jatkosodan aikana.

Kenraaalin mukaan sotilaat puhuvat aseveljeydestä, jolloin kyseessä oli ikään kuin avoliitto eikä niinkään avioliitto. Hän myös korosti, että Suomi ei suostunut ”liittolaiseksi” Saksa kanssa eikä ollut ajopuu missään mielessä. Tätä ajattelua tukevat monet seikat. Mannerheim piti yhteistyön aseveljeyden tasolla eikä suostunut käskyläiseksi. Saksalla ei ollut miehitysvaltaa Suomessa ja Suomen viranomaiset hoitivat aina kaikki viranomaisille kuuluvat asiat, kuten rettelöitsijät putkaan jne. Maaherra Hillilä hoiti siviilipuolen asiat aina Suomen edun mukaisesti.

Pääosin saksalaiset upseerit olivat ”Suomi-ystävällisiä” ja keräsivät jopa rahaa avuntarpeessa oleville suomalaisille sotilaille. Saksalaisten upseerien joukossa oli myös kielteisesti suomalaisiin sotilaisiin suhtautuvia

Rautatiet olivat merkittävässä asemassa paitsi joukkojen siirroissa myös huoltotoimien toteutuksessa. USA:n kaluston toimitukset Neuvostoliittoon olivat valtavat sisältäen mm. huomattavat määrät maastoautoja. Rataosuus Narvik-Tornio-Salla-Kantalahti oli merkittävä väylä liittoutuneiden huoltotoimituksissa Neuvostoliitolle. Saksalaiset olivat suorittaneet etukäteen tiedustelutoimintaa Lapissa ja olivat hyvin perillä tiestöstä Lapissa.

Myös kenraali Airo tutustui porosaattueen avulla Itä-Lapin olosuhteisiin. Jossain vaiheessa saksalaiset upseerit epäilivät suomalaisten ”resupekka”sotilaiden taistelukykyä ja kurinalaisuutta, johon suomalaisupseeri totesi, että avasivathan nämä ”resupekat” kuitenkin tien Alakurttiin.

Neuvostoliitolla oli vuonna 1941 selkeä hyökkäyssuunnitelma Sallan Märkäjärveltä Kemijärvelle ja siitä edelleen pohjoiseen Lappiin ja mahdollisesti jopa Ruotsiin. Sallan takaisin valtaus oli vaativa operaatio noissa olosuhteissa ja tuskin olisi onnistunut ilman saksalaisten materiaaliapua kuten panssareita ja lentokoneita (Stugia).

Neuvostoliitto ryhtyi partisaanitoimintaan Lapissa, minkä vastatoimeksi suomalaiset aloittivat kaukopartiotoiminnan. Yksityiskohtana tällöin keksittiin kaksi merkittävintä sodanajan keksintöä: Nestekompassi ja Puolijoukkueen teltta. Näiden lisäksi toiminnassa onnistumista avustita kaukopartiomiesten hyvä henkilökohtainen asevarustus ja muonitus ym. sekä pätevät kaukopartioita johtaneet upseerit.

Usein unohtuu, että Norjassa oli enemmän saksalaissotilaita kuin Suomessa. Martin kylä, Kemijärven ja Sallan pohjoispuolella suojattiin, linnoitettiin ja varustettiin huomattavilla taisteluasemilla vihollisen pääsyn estämiseksi pohjoiseen.

Lopulta Pohjois-Suomen valloitus loppui Stalinin käskystä. Neuvostoliiton sodan johto olisi halunnut jatkaa valloitusta, johon olisi ollut riittävästi joukkoja ja varustusta, mutta Stalin arveli, etteivät Länsi-liittoutuneet olisi hyväksyneet tällaista laajentumispyrkimystä ja esti toteutuksen.

Stalinin ehtona oli, että suomalaisten tuli poistaa saksalaiset Lapista. Entiset aseveljet joutuivat ikävään sotaan keskenään. Saksalaiset miinoittivat mitä suurimmalla mielikuvituksella paikkoja ja seutuja ja aiheuttivat suurta vahinkoa ja pysyviä vammoja erityisesti siviiliväestölle.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa eräs pamausveli toivoi, että vuosien 1941-1944 tapahtumista pitäisi aikaansaada museo tai museoita. Tätä haluavat paitsi suomalaiset myös saksalaiset aseveljemme.

Pentti Paalu kertoi kokemuksiaan Jääkäriliikkeen 100v juhlasta Saksan Hohenlockstedtissa (Diat ladattavissa alla)

Puheenjohtaja kertoi kevätretkestä kokousavauksessaan

Teksti: Tomi Härmä, kuvat: Pentti Paalu

Pam Tietoisku

Tags: