Venäjän uhka on pitkän ajan uhka

Ukrainan sota on yksi merkittävä tekijä turvallisuustilanteessa. Rintamalinja on jäätynyt ja miljoona sotilasta molemmilla puolilla taistelemassa. Ongelma on se, että Länsi-Euroopassa vain me, Baltian maat ja Puola, olemme valmistautuneet tällaiseen teolliseen sodankäyntiin, joka on käynnissä.

En usko, että Venäjä pystyy valtaamaan Ukrainan, mutta länsi on tehnyt strategisia virheitä. Apua annettiin liian vähän, liian myöhään ja osin liian vähäisillä resursseilla, mikä vei Ukrainalta edellytykset nopeaan voittoon. Samalla Venäjän sanktiot ja oman puolustusteollisuuden nostaminen etenivät liian hitaasti, jolloin ei ollut kykyä tukea pitkää sotaa. Ei varauduttu pitkään sotaan.

Jos nyt mennään rauhanneuvotteluihin, mennään talvisodan ehdoilla. Ukraina menettää viidesosan maistaan ja menettää paljon muutakin. Vuosi 2024 onkin Putinin vuosi. Ukrainalla on ongelmia, ei tule tukea lännestä, on miespulaa. Heillä on mahdollisuus pakottaa Ukraina rauhaan. Venäjä tuskin kykenee valtaamaan Ukrainaa, mutta pyrkii rajoitettuihin voittoihin kesällä ja syksyllä.

Venäjä pitää päivämääristä, niitä on tänäkin vuonna monta. Naton 75-vuotisjuhlan huippukokous pidetään Washingtonissa heinäkuussa. Venäjä pyrkii saamaan lisää voittoja myös koko syksyn., koska Yhdysvaltojen presidentinvaalit on marraskuussa. Trumpin on helppo sanoa, että turha tätä on enää jatkaa kun Ukraina on niin paljon tappiolla.

Ukrainan kyky jatkaa sotaa riippuu sen omista toimista ja lännen tuesta. Tarvitaan liikekannallepano ja sitä tukeva koulutusjärjestelmä sekä oman puolustusteollisuuden kyvyn nostaminen. Lännen nopeat toimenpiteet puolustusteollisuuden nostamiseksi ja Ukrainan rajoittamaton tukeminen olemassa olevalla materiaalilla ovat välttämättömiä.

Jos länsi ei merkittävästi lisää tukeaan, Ukraina joutuu suostumaan talvisodan kaltaiseen rauhaan. Samalla kylvetään seuraavan sodan siemenet, koska Venäjä varustautuu uudelleen ja on entistä valmiimpi haastamaan länttä. Venäjä on siis vahvempi vuonna 2024. Tilanne voi muuttua vuonna 2025, kun lännen kyky nousee.

Venäjän strategisena intressinä on myös vallita koillisväylää Kuolan kautta. Arktisen alueen strateginen merkitys kasvaa. Naton laajeneminen on poliittinen uhka Venäjälle, ei sotilaallinen. Diktatuurit tarvitsevat vihollisia, joita he voivat esitellä omalle kansalleen. Venäjä haluaa laajentaa vaikutusvaltaansa lähialueillaan ja luoda turvallisuusvyöhykkeen, eli puskurivyöhykkeen. Itämeri on tärkeä vientiväylä, etenkin energiavaroille. Luoteisen suunnan puolustus, erityisesti Pietarin ja Kuolan alueet, on Venäjän tärkein intressi. Venäjä kuvittelee olevansa suurvalta, eivätkä suurvallat taistele omilla maillaan.

Venäjän maasotakäynnistä 90% on kiinni Ukrainassa tällä hetkellä. Kyky haastaa länttä sotilaallisesti on menetetty sodan aikana tappioiden takia. Kun Ukrainan sota loppuu, niin menee 3-5 vuotta, kun Venäjä on valmis hyökkäämään uudelleen.

Venäjän on jo kerännyt oppeja Ukrainan sodasta. Asevoimat pitää rakentaa uudelleen ja kouluttaa paremmin, uusia sodankäyntikonsepteja on kehitettävä ja on hankittava uutta kalustoa. Lisäksi hyökkäyksen kohdemaata ja sen liittolaisia pitää valmistella paremmin. Ukrainalaiset löysivät talvisodan hengen ja alkoivat taistella.

Lopuksi Pekka Toveri totesi, että Venäjän uhka on pitkän ajan uhka. Uhka koostuu sotilaallisesta kyvystä ja poliittisesta tahdosta. Sotilaallinen kyky, joka on menetetty Ukrainassa, tullaan nostamaan uudelleen, mutta tahtotila ei muutu Putinin jälkeenkään. Agressiivinen ja konfliktia janoava autoritäärinen valtio pyrkii horjuttamaan länttä.

Kokouksen aluksi Karjalatalon Sylvi-ravintolan ravintoloitsija Maiju Leistin kertoi, että oli juuri saanut selville, että on sukua suoraan alenevaassa polvessa Pamauksen ensimmäiselle puheenjohtaja Wilhelm Porthanille.  

Teksti: Tomi Härmä, kuvat: Ari Huovinen