21 syys Karjalaan jääneen omaisuuden korvausjärjestelmä oli nerokas
Syyskuun kuukausikokouksen esitelmä oli kutsuttu pitämään Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessori Paavo Okko. Professori kertoi juuriensa olevan Karjalasta, hän on alun perin Lemiltä Etelä-Karjalasta, joka hänen syntyessään 1944 kuului vielä Viipurin lääniin.
Paavo Okko kertoi pamausveljille evakkojen Karjalaan jääneen omaisuuden ja sotavahinkojen korvausjärjestelmästä, jonka eduskunta sääti heti talvisodan jälkeen. Järjestelmän tavoitteena oli että evakot saavat edes jonkinlaisen korvauksen menettämästään omaisuudesta.
Itse asiassa korvausjärjestelmässä oli kaksi erilaista elementtiä eli sotavahingot ja alueluovutusten takia menetetty omaisuus. Sotavahinkojen korvauksia varten palovakuutus laajennettiin koskemaan taannehtivasti myös niitä. Professori keskittyikin esitelmässään järjestelmään, jolla korvattiin alueluovutusten takia menetettyä omaisuutta.
Korvauslaki tehtiin eduskunnassa nopeasti 1940 talvisodan jälkeen koskemaan tapauksia, joihin sotavahinkolaki ei riitä. Ryti sai vuonna 1940 huonon maineen karjalaisten silmissä, koska hallituksen esitys oli niukka. Eduskunta kuitenkin muutti lakia olennaisesti ja korvauksiin varattiin omaisuuden luovutusverolla kerätyn lisäksi valtiolta kolme miljardia markkaa valtion kassasta.
Ongelma oli luonnollisesti mistä saadaan rahoitus järjestelmään, kun veroaste nousi muutoinkin. Jo ensimmäisen korvauslain yhteydessä säädettiin omaisuuden luovutusvero, jonka oli määrä olla korvausten pääasiallinen rahoituslähde. Toinen omaisuuden luovutusvero (1945) toi yhtiöille velvollisuuden luovuttaa osakepääomastaan 20 % valtiolle. Lisäksi pika-asutuslaki ja maanhankintalaki olivat osa korvausjärjestelmää.
Koska rahana ei kaikkia korvauksia pystytty maksamaan, niin järjestelmässä jaettiin myös valtion obligaatioina, mikä osaltaan teki järjestelmästä nerokkaan.
Yhteensä siirtolaisten saama korvaussumma oli 33,4 miljardia markkaa, joka olisi nykyrahassa n. 2,7 miljardia euroa. Yhteensä korvauksia sai 146 00 siirtolaista ja keskimäärin korvaus oli n. 40% haetusta summasta. Esimerkiksi myöhemmin Lahdessa vaikuttanut kauppias Kääpä kauppakartanosta nykyrahassa n. 31 000 euroa, sisältäen kaupan, varaston, leipomon ja asuinrakennuksen.
Tarkempi kuvaus järjestelmästä löytyy emeritusprofessori Paavo Okon esityksestä, jonka voit ladata alla olevasta linkistä: