19 tammi Uusi Viipuri! Kekkosen idea, Kortelaisen toteutus
Kuukausikokous 19.1.2023
Tietokirjailija Anna Kortelainen on viipurilaisen äidin ja stadilaisen faijan tytär ja viidennen polven viipurilainen. Tammikuun kuukausikokousesitelmässä hän kertoi kirjansa uudesta Viipurista, joka oli tarkoitus rakentaa, mutta ei erinäisistä syistä rakennettukaan. ”Piti kerätä aika monta vuotta rohkeutta ruveta rakentamaan sellaista kaupunkia, jota suunniteltiin mutta jota ei toteutettu.”, Anna Kortelainen muistelee.
Kirja ilmestyi Gummerukselta syksyllä 2021. Idea kirjaan lähti Annan mentyä Lahden Historialliseen museoon 2013, jossa oli Viipuri -näyttely: Viipuri, mon amour.
Näyttelyssä oli esillä avaimia, joissa oli osoitelappuja. “Mitä ihmeen avaimia nämä ovat”, Anna ihmetteli. Vieressä kerrottiin kaupunginhallituksen päätöksestä tammikuulta 1940, jossa asukkailla oli mahdollisuus saada rahtina perässä tavaransa evakkopaikkakunnalle. Sitä varten painettiin lomakkeita, joihin kirjoitettiin tavarat ja niiden sijainnit. Tämä teki Annaan valtavan vaikutuksen. Kuten arvataan, tämä hanke ei koskaan toteutunut. Tavoitteena oli saada väestö lähtemään nopeasti kaupungista.
Anna muistelee, kun eräällä kerralla Lallukan residenssissä ollessaan kävi etsimässä näitä osoitteita Viipurissa. Eräs näistä osoitteista oli erään viipurilaisen näyttelijäpariskunnan koti. ”Sattuman oikusta, kun tutkin myöhemmin sotasaalisnäyttelyä, joka pidettiin messuhallissa 1941, löysin samasta Karjalankadun osoitteesta löytyneen puna-armeijan upseerin irtaimiston. “
Tarvittiin toinen sytyke kirjan tekoon. Mikkelin maakunta-arkistosta löytyi Viipurin kaupungin hoitokunnalta keväällä 1941 tullut kirje, jossa oli Urho Kekkosen allekirjoitus. Anna rupesi sitä kirjettä lukemaan ja sieltä löytyi Kekkosen ehdotus uuden Viipurin perustamisesta. Hän oli nähnyt viittauksen tähän Seppo Simosen kirjasta vuodelta 1965, mutta ei oikein uskonut silloin siihen. Kirjeessä Kekkonen oli jo miettinyt miten tämä voisi olla mahdollista ja miten se rahoitettaisiin.
Valtioneuvoston arkistosta löytyi valtioneuvoston pöytäkirja toukokuulta 1941, jossa päätettiin asialle nimetä komitea. ”Samaan aikaan muistin nämä avainihmiset, jotka olivat minulle muuttuneet jo eläviksi ihmisiksi. Silloin mietin, että jos nämä ihmiset alkaisivat vaatia tätä uuden kaupungin perustamista.”, Anna kertoi.
”Se mikä jarrutteli oli, että en ole Kekkos-tutkija, joten piti hetki sulatella, miten käsittelen tätä hahmoa. Tarvittiin vähän valokuvien tarkastelua, että ymmärsin, että Kekkonen oli tuohon aikaan nuori mies. Häntä tarkastellessani ajattelin, että tästä miehestä kehtaan kyllä kirjoittaa.”
”Sitten aloin lukemaan sanomalehtiä, vielä vähän epäilin, että näenkö unta.” Valtioneuvoston päätöstä seuraavana päivänä useissa lehdissä oli kuitenkin useita uutisia aiheesta. Anna päätti alkaa kirjoittamaan sellaista kirjaa, jossa dramatisoidaan nämä asiat. ”Ei ketään kiinnosta pöytäkirjat. Aloin kuvitella erilaisia tapahtumia liittyen kaupungin rakentamiseen.”
Anna Kortelainen lähti kehittämään tapahtumaketjua, joka johtaisi uuden kaupungin rakentamiseen. Viipurilaiset menettävät irtaimistoaan, vetoavat Kekkoseen ja sitten pyörät alkavat pyöriä. Mistä Kekkonen sai ideansa kaupungin rahoituksesta ja arkkitehtuurista välirauhan aikana?
Anna löysi helmikuulta 1941 artikkelin, jossa on aukeaman juttu Alvar Aallosta, joka kävi Amerikassa lobbaamassa sanoneensa olemaan jälleenrakennuksen suunnittelija ja Suomi olisi koelaboratorio Euroopan jälleenrakennukseen. Ajatusleikkinä hän ajatteli, että Kekkonen sai tästä idean uuden Viipurin rakentamiseen.
Komitea päätti ehdottaa uutta Viipuria Helsingin kylkeen, joka hylättiin heti. Toinen ehdotus oli, että laitetaan ne Pohjanmaan rannikolle, Kokkolan ja Raahen välille. Anna otti esiin karttakirjan ja katsoi mitä siellä on. Siellä oli sellainen niemimaa, joka muistutti Linnoituksen kaupunginosan muotoa.
”Niinpä päätin sijoittaa sen siihen. Sitten katsoin tarkemmin ja se oli Hanhikiven kohdalla. Pähkinäsaaren rauhan rajaviiva vie itse asiassa rajajoelta juurikin tälle kohdalle. Pähkinäsaaren rauhan raja johdatti viipurilaiset uuteen kaupunkiinsa.”
Kirjassa vaihtoehto oli tehdä replika Viipurista tai tehdä kokonaan funkkis-Viipuri Alvar Aallon hengessä. Anna laittoi nämä kilpailemaan kirjassa keskenään, että kumpi voittaa.
Miksi emme ole kuulleet tästä tarinasta aiemmin, miksi karjalaiset eivät ole jutelleet siitä kahvipöydissä. Johtuu sitä, että historia kirjoitti tämän toisin. Jatkosodassa palattiin Viipuriin ja sodan jälkeen ei enää tällaisista asioista voinut puhua, eikä ollut rahaa. Hetken optimismi talvisodan jälkeen, kun ei tiedetty, että oli lisää taisteluja tulossa. Sodan jälkeen tiedettiin, että hanke ei olisi mahdollinen.
Anna Kortelaisen kirjan ”Uusi Viipuri” viimeisessä luvussa on kaupungin avajaiset 1945, ”avainihmiset” palaavat koteihinsa, avain kävi oveen ja irtaimisto oli paikoillaan.
Teksti: Tomi Härmä, kuvat: Ari Huovinen
