Varayhteiskuntaa ei ole olemassa

Aluksi hän kertoi yleisesti huoltovarmuustoiminnan tavoitteesta. Keskiössä on on vahva yhteistyö yrityselämän, kolmannen sektorin ja viranomaistahojen kanssa varmistamaan, että myös kriisitilanteissa yhteiskunta toimii ja elämä jatkuu mahdollisimman häiriöttä.  Verkostoituneessa maailmassa missä eletään, on keskinäisriippuvuus eri sektoreiden ja toimijoiden välillä suuri. Toimenpiteissä ja niiden suunnittelussa otetaan tämä huomioon.

Huoltovarmuuskeskuksella on solmukohtarooli tuoda yrityksiä yhteen, heillä on yli 1000 yritystä verkostossa ja kriittisiin yrityksiin pidetään jatkuvasti yhteyttä. “Meillä on laaja-alainen koko yhteiskunnan kattava toimintamalli. Mitä kilpailukykyisempi ja kestävämpi talous meillä on niin sitä paremmin voimme hoitaa huoltovarmuutta. Kriisi- ja häiriötilanteiden hoito nojaa normaaliajan resursseihin, ei ole olemassa toista varayhteiskuntaa”, Känkänen muistuttaa.

Mikään yhteiskunta ei pysty 100% varmuutta tarjoamaan, käytännössä kyse on hyvin pitkälti siitä, miten elintärkeät toiminnot turvataan kriisi- ja häiriötilanteissa. Ne ovat hyvin arkisia asioita, jotka ikävissä kriisitilanteissa muuttuukin vaikeiksi.

Huoltovarmuuden kehittämisessä on tärkeää ennustaa millaisiin ilmiöihin, uhkiin ja riskeihin tulee varautua. On sekä ihmisen aiheuttamia että luonnon aiheuttamia uhkia ja riskejä.

Kansainvälisesti vertaillen meillä on hyvä huoltovarmuuden taso. Huoltovarmuus perustuu kolmeen perustekijään: ennaltaehkäisyyn, toimintakykyyn kriisin aikana ja toipumiseen häiriötilanteen jälkeen. Näillä pyritään vähentämään häiriön vaikutusaikaa ja häiriötilanteen vaikutuksia.

Varautumisen lisäksi huoltovarmuus on siis jatkuvuudenhallinta esimerkiksi elintarvikehuollossa, energiahuollossa, logistiikassa, terveydenhuollossa, finanssialalla, teollisuudessa ja digitaalisissa toiminnoissa.

Esimerkiksi viime vuonna nähtiin energiakriisi Venäjän hyökkäyssodan seurauksena ja pystyimme hyvin yhteiskuntana varmistamaan, että energiaa riittää ja myös hintakuva markkinalla näyttää hyvältä. Tässä on tehty paljon yhteistyötä, että energiavarmuus säilyy.

Miten turvallisuustilanne näkyy käytännössä huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa. Jo ennen viime vuotta painopisteet on muuttuneet ja laajentuneet. Materiaalisen varautumisen merkitys on ollut perinteisesti suuri. Rinnalle on noussut vahvasti yhteiskunnan toimintavarmuus ja resilienssi. Siihen kuuluvat mm. kriittisen infran suojaaminen, digitaalinen turvallisuus ja jatkuvuuden hallinta.

Tähän kaikkeen tarvitaan koko ajan laajempaa yhteistyötä. Esimerkiksi varmuusvarastoilla ei voida ostaa kuin aikaa, keinoina jatkuvuuteen ovat mm. hankintakanavan muutos, toimintaketjujen uudelleenjärjestely ja kotimaisen tuotannon käynnistäminen. Nämä ovat akuuttiin tilanteeseen hyvinä tärkeitä instrumentteja.

Keskeisiä painopisteitä tällä hetkellä ovat Suomeen kohdistuvaan sotilaalliseen uhkaan varautuminen, Suomea kohtaan tapahtuvaan laaja-alaiseen vaikuttamiseen varautuminen sekä vakavat globaalin talouden häiriötilat ja niihin varautuminen.

Toimintaympäristön muutos haastaa huoltovarmuutta. Huoltovarmuuskeskusorganisaation kanssa on tehty laaja-alaista toimintaympäristön tilannekuvatyötä pian kolmen vuoden ajan. Se on kattava tietopohja HVK:n asiantuntija-arvioille mahdollisista huoltovarmuusvaikutuksista. Huoltovarmuuskeskus on seurannut mm. Ukrainan kriisiä ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia joulukuusta 2021 lähtien.

Toimintaympäristön muutoksen nostamia huolia tällä hetkellä ovat:

• Globaali energiakriisi, sähköpula ja energian hinnat, sähköpula kuitenkin vältettiin.
• Siviili-infrastruktuurin haavoittuvuudet. Ukrainan kriisi antaa mahdollisuuden tutkia, mitä voimme siitä oppia. Siellä on tilanteen vakavuus huomioon ottaen aivan yllättävän hyvin pystytty ylläpitämään tietoliikenneyhteyksiä ja esimerksiksi maksuliikenteen toimivuutta. Myös energiainfraa on tuhottu, mutta sitä onpystytty korjaamaan nopeasti.
• Huoltovarmuuskriittisten tuotantoarvoketjuje haavoittuvuus
• Meriliikenteen häiriötön sujuminen. Suomi on maantieteellinen pussinperä varsinkin kun maayhteys Venäjään katkesi. 90% logistiikasta hoidetaan meriliikenteen kautta. Meriliikenne on siis aivan kriittistä, tässä tehdään paljon yhteistyötä viranomaisten, merivoimien ja alan yritysten (esim. satamat) kanssa. Itämeri on myös muuttumassa Nato-mereksi, se tuo lisäturvaa, yhteisen puolustuksen ja pidäkkeen ja uusia ratkaisuja huoltovarmuuteen.
• Suomen ja Euroopan riippuvuus Kiinasta kriittisillä toimialoilla. Tämä liittyy kokonaisuudessaan geopoliittiseen tilanteeseen ja jännitteeseen

Känkänen kertoi, että Suomi on resilienssin ja huoltovarmuustyön osalta osaamisen viejämaa Nato-maissa. Jo nyt on tullut paljon kiinnostusta oppia Suomen tavasta hoitaa asioita.

Suomen yleisen varautumisen taso onkin hyvä ja se pohjautuu kolmeen asiaan: Hyviin materiaalisen varautumisen velvoitteisiin ja käytänteisiin. Kriittisten toimijoiden/infrastruktuurin kyvykkyyteen sietää ja torjua häiriöt, pohjana harjoitellut varautumisen menettelyt ja jatkuvuuden hallinnan osaaminen. Ja kolmantena huoltovarmuusrahaston taseeseen, joka mahdollista kriisitilanteissa nopean toimimisen.

Lopuksi toimitusjohtaja Janne Känkänen kertaakin huoltovarmuuden palvelulupauksen, joka antaa kansalaisille viestin ”Yhteiskunnan kaikkein tärkeimmät toiminnot voidaan ylläpitää riittävällä tasolla kaikissa tilanteissa”.

Teksti ja kuva: Tomi Härmä