20 tammi Venäjä toimii kuin 1800-luvun suurvalta
Vuoden 2022 ensimmäisessä kuukausikokousesitelmässä “Viipuri, Venäjä ja Ukraina” pamausveli Arvo Tuominen pyrki havainnollistamaan rajaa, joka edelleenkin kulkee idän ja lännen välissä ja jonka sijainnista nyt taistellaan Ukrainassa. Tätä rajaa toimittaja ja tietokirjailija Tuominen kutsuu käyttöjärjestelmien väliseksi rajaksi, eli aivan samoin kuin esim. Applen ja Microsoftin ohjelmat kommunikoivat kehnosti keskenään, niin myös idän ja lännen välillä vallitsee vastaava rajapintaongelma.
Tuominen selitti tällä olevan uskonnollinen perusta ja valoitti asiaa Viipurin ja Priozrskin piispa Ignatiuksen Viipurin tosiasiallisen johtajan Aleksander ”Don” Petrovin murhan johdosta esittämällä suruvalittelulla: ”Hän oli mies, jolla oli suuria henkisiä ominaisuuksia, rohkeutta, vahvaa tahtoa, joka rakasti elämää ja ihmisiä, joka osasi kiittää. Hän ei vain osannut rakastaa ja kiittää, vaan myös hillitä vastenmielisyyttään, osoittaa pidättyväisyyttä – jopa tilanteissa, joissa se oli vaikeaa, näki ympärillään paljon epäoikeudenmukaisuutta.
Tällaisten ominaisuuksien omaavalla henkilöllä on taivasten valtakunta. Monet ihmiset muistavat aina kiitollisina hänen hyvät tekonsa ja apuaan. Ikuinen muisto!” Tuomisen mukaan on mahdonta ajatella, että luterilainen tai katolinen pappi lupaisi kiistatta rikollisen elämän eläneelle vastaavasti taivasten valtakuntaa. Esimerkiksi Paavi Franciscus sanoi vuonna 2014, että mafiosot eivät voi olla ehtoollisyhteydessä kirkkoon. Tämä tarkoittaa siis rikollispomojen julistamista kirkonkiroukseen.
Neuvostoliiton hajoamisesta, jonka jälkiä nyt paikkaillaan, Tuominen muistutti sen tapahtuneen Joulukuun 8 päivänä 1991 Valko-Venäjän länsiosassa Bialowiezan metsässä sijainneessa Viskulin datsassa, jossa Venäjän presidentti Boris Jeltsin, Ukrainan presidentti Leonid Kravtshuk ja Valko-Venäjän korkeimman neuvoston viimeinen puhemies ja itsenäisen Valko-Venäjän ensimmäinen johtaja Staniskla Shushkevits päättivät perustaa Itsenäisten Valtioiden Liiton IVY:n mikä tarkoitti Neuvostoliiton lakkauttamista.
Tuominen totesi Jeltsinin vallanhimossaan aiheuttaneen siis tapahtuman, jota Putin kuvaa vuosisadan geopoliittiseksi katastrofiksi. He tekivät sen siis itse, mistä muita syyttävät!
Clintonin noustua valtaan 1993 Yhdysvallat näki Natoon kuulumattomissa Euroopan maissa ”harmaan vyöhykkeen”, jonka se päätti täyttää. Turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski totesi (2009): ”Venäjän ja Euroopan Unionin välinen ei-kenenkään-maa täytyy pikaisesti täyttää.”
Neuvostoliiton patoamisen isän George F. Kennanin varoitusta ei kuunneltu. Hän piti Naton itälaajentumista Yhdysvaltain sodanjälkeisen politiikan kohtalokkaimpana virheenä. Tuon virheen seurauksena syntyi Venäjä, joka on irtautunut lännestä ja toteuttaa sen vastaista politiikkaa. Lopputulos oli siis turvallisuuspoliittisesti päinvastainen alkuperäisiin pyrkimyksiin nähden.
Tuominen totesi Venäjän olevan itse asiassa strategisesti uhattuna kullakin sen rajalla: väestöllinen painajainen Kiinan rajalla; ideologinen painajainen radikaalin islamin muodossa sen etelärajaa pitkin; ja lännessä, Eurooppa, jota Moskova pitää historiallisena haasteena.
Kuinka puolustaa laajaa, harvaan asuttua maata, jolla on pitkät rajat ja joilla on voimakkaat tai epävakaat naapurit, joka sijaitsee laajalla tasangolla, jolla on vain vähän fyysisiä esteitä ulkomaisten hyökkäyksille?
Tätä ongelmaa Putin on Tuomisen mukaan yrittänyt ratkaista, toimimalla kuin 1800-luvun suurvalta, ottamalla alueita ja osoittamalla sotilaallista voimaa. Mutta hänen näennäiset menestyksensä ovat lisänneet epäonnistumisen riskiä. Maa on eristynyt ja eristetty hylkiövaltio, josta kansainväliset investoinnit karanneet.
Ukrainan kommentoinnin Tuominen aloitti siteeramalla Henry Kissingeriä, jonka siteeramisesta on tullut Suomessa jo jonkinlainen muoti: ”Vastustin Ukrainan jäsenyyttä Natossa, eli sen esiin nostamista koska se loisi välittömästi kysymyksen siirtää Naton raja 300 mailin päähän Moskovasta. Ajattelin paremman tuloksen olevan Ukraina, joka voi toimia selkeästi idän ja lännen siltana eikä jommankumman puolen jakolinjana. Sillä jos Ukrainan jakolinja on lännessä, Eurooppa on jatkuvasti uhattu. Jos jakolinja on idässä, silloin Moskova tuntee olevansa jatkuvasti uhattuna. Kannatan siis tulosta, joka on kuten Suomi, missä maan poliittinen asema on erittäin selvä, mutta turvallisuusasema on sellainen, ettei se johda välittömään törmäykseen. Sitä pidän parhaana.”
Ukrainan ja Krimin kysymykset ovat olleet enemmän tai vähemmän auki jo Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. On nimittäin niin, että itäukrainalaiset ovat identiteetiltään venäläisiä, kun taas länsiukrainalaiset tuntevat vetoa Eurooppaa kohtaan. Vaaliuurnilla oli silmiinpistävää alueellista polarisaatiota Brysseliä kannattavan läntisen alueen ja suurelta osin venäjänkielisen Etelä- ja Itä-Ukrainan välillä. Vuonna 2014 tuo avioero sitten toteutui ja edelleenkin riidellään perintölusikoista, uhataan väkivallalla ja haetaan lähestymiskieltoja, totesi Tuominen.
Liittämällä Krimin Venäjään ja tukemalla Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltoja Moskova on luopunut toivosta, että Venäjään kallellaan olevat puolueet voisivat saada Ukrainassa valtaa takaisin.
Tuomisen mukaan kriisin järkevin ratkaisu olisi, jos Ukraina sanoisi Venäjälle, että pitäkää tunkkinne, pitäkää Krim, Donetsk ja Luhansk! Tuolloin Ukraina pääsi eroon sodasta ja merkittävästä venäläisvähemmistöstä. Mutta nämähän eivät ole järjen asioita, totesi Tuominen.
Teksti: Arvo Tuominen, valokuvat: Tomi Tuovinen
