Venäjästä ei tule enää supervaltaa

Professori Vihavainen aloittikin katsauksella Venäjän alueen menneisyyteen todeten, että Venäjän modernisaatiossa on ollut monia erikoisuuksia: keskusjohtoisuus, keskiluokan ja kansalaisyhteiskunnan alikehittyneisyys. Valtion johdolla on pyritty ottamaan kiinni muuta maailmaa, mutta kuitenkin innovaatioiden käyttöön otto on ollut nihkeää.

Venäjä on aina kokenut olevansa aatteellisesti erilainen kuin muut ja ylpeillyt sillä. Toisaalta kilpailevat aatteet ovat nousseet esiin. Anarkistiset sosialistiset virtaukset haastoivat tsaarismin ja Venäjän alueella on ollut eri aikaa eläviä alueita, kun samaan aikaan oli olemassa moderneja ja keskiaikaisia rakenteita.

Talous ja väestö kasvoivat vuoden 1917 vallankuomusta edeltävänä aikana hyvin nopeasti.  Tuon ajan Venäjä oli pitkälti esimoderni talonpoikayhteiskunta, ja modernisaation arkkitehdit uskoivat rikkaiden toimivan kehityksen vetureina.  Seurasi kommunistien valtakausi. Se tarkoitti teorian mukaan yläkylläisyyden yhteiskuntaa ja vapauden valtakuntaa, jossa ihminen pystyy olemaan vapaa kaikesta pakotuksesta. Ihanteena oli yhteinen tuotanto ja koulutus. Lopputuleman oli totalitaarinen sortokoneisto.

Sitten kuitenkin saavutettiin sosialistinen yhteiskunta 1937. Se ei ollut vielä kommunistinen yhteiskunta, mutta ruvettiin kertomaan että kaikki elivät vauraasti.  Se oli propagandan riemuvoitto, haluttiin näyttää kommunismin ”nurkka”, osa kansaa eli jo siellä ja tulevassa kommunistisessa yhteiskunnassa kaikki eläisivät vauraasti.

Vuonna 1961 NKP:n puolueohjelmassa julistettiin, että kommunistinen yhteiskunta rakennettaisiin pääpiirteittäin vuoteen 1980 mennessä. Puolueohjelman rakentamisessa oli mukana mm. Otto Wille Kuusinen. Kommunistisessa yhteiskunnassa hyödykkeet olisivat ilmaisia ja jokainen tekisi työtä kykyjensä mukaan.

Kun kommunismin rakentaminen alkoi näyttää mahdottomalta, julistettiin 1967 että sen sijaan olikin siirrytty uudenlaiseen sosialismin vaiheeseen, joka oli kehitetty vain Neuvostoliitossa.

Perestroikan aikana luovuttiin tavoittelemasta kommunismia, lakattiin ylistämästä omaa paremmuutta ja alettiin jäljitellä länttä. Aatteesta luovuttiin.

Putinin aikana Venäjä nousi polviltaan ja alkoi elpyä taloudellisesti. Erottuminen lännestä on kuitenkin nyt tärkeää.  Venäläisiä unelmia tutkittiin vuonna 2012 ja ne ovat erittäin erilaisia kuin lännessä ja monesta asiasta ajateltiin että ne on myös mahdotonta toteuttaa.

Venäjän tavoitteet Putinin aikana ovat olleet riippumattomuus muista valtioista, sotilaallinen puoli avainasemassa ja venäläinen aate, lähinnä traditionalismia muistuttava kulttuurinen itsenäisyys klassisen eurooppalaisen kulttuurin ja erityisesti venäläisen tradition pohjalta. Lisäksi tärkeänä on ollut elintason ja eliniän nostaminen, korruption torjuminen sekä modernin tekniikan omaksuminen ja soveltaminen sekä innovaatiot. Putin on sanonut, että se joka hallitsee automaation, se hallitsee tulevaisuuden.

Venäjällä on paljon mahdollisuuksia. Sillä on runsaat luonnonvarat ja hyvin koulutettu ja suhteellisen suuri väestö. Näin sillä on myös suuret kotimarkkinat ja geopoliittisesti mahdollisuus hyödyntää sekä lännen että idän markkinoita. Venäjällä on myöhästyjän etu, mutta jos ajatellaan että Venäjästä pitäisi tulla ykkönen, niin se etu ei silloin auta.

Ongelmiakin heillä on. Kattavasti hyödynnettävien öljyvarojen määrä on vähenemässä. Väestönkasvu on hidasta ja väestö vanhenee ja alueen laajuus asettaa haasteita esim. puolustuksen resursseihin. Lisäksi monikansallisuus tuo ongelmia, mm. islamilaiset vähemmistöt esim. Tsetseniassa.

Jotkut tutkijat ovat lisäksi sitä mieltä, että ellei autoritaarista poliittista järjestelmää pureta, niin kehitystä ei tule tapahtumaan.

Yleisesti Venäjän tulevaisuutta on aina muovannut, että odotetaan valtavia aikaansaannoksia ja valtavia katastrofeja. Venäjällä valtio n on keskeinen toimija, jolla on isänmaallinen ja aatteellinen päämäärä.

Venäjä on nähnyt itsensä kautta historian imperiumina ja missionsa muiden kansojen suojelijana. Venäjä myös katsoo, että sitä panetellaan ja ymmärretään väärin.

Lopuksi professori Timo Vihavainen ennusti mitä Venäjälle tapahtuu keskipitkällä aikavälillä. Parin kymmenen vuoden kuluessa Venäjä kokee poliittisen mullistuksen, jota seuraa jälleen lähentyminen läntisen maailmana. Ideologisesti Venäjän täydellinen irrottaminen lännestä tuskin onnistuu myöskään nuorison ”länsimaisuuden” takia.

Venäjän suuri tavoite Euraasian liitto tuskin toteutuu ja toteutuessaankaan se ei tee Venäjästä supervaltaa.  Näin ollen Venäjän paluulle supervallaksi ei ole edellytyksiä, mutta se jatkaa alueellisena suurvaltana.

Teksti: Tomi Härmä, kuvat: Pentti Paalu